Katvealue -blogissa oli meitä odottamassa tämmöinen tunnustus! Kiitos kauheasti, ollaan tosi innoissamme. :)
Tässä Liebster awardin säännöt:
* Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
* Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
* Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
* Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
* Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
* Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
* Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
Mennään sitten niihin kysymyksiin:
1. Oletko kissaihminen?
Pidän kissa-aiheista blogia ja ystäväni kutsuvat minua toisinaan hulluksi kissanaiseksi, joten eiköhän tämä ole ihan selvä juttu? ;)
2. Pidätkö pelaamisesta (tietokonepelejä, konsolipelejä tai lautapelejä, ihan mitä vaan)? Mitä pelasit viimeksi?
Tykkään kyllä pelaamisesta, olen pelannut niin pc-, konsoli-, kuin lautapelejäkin. Nyt en tosin lähemmäs vuoteen ole pelannut juuri mitään. Viimeksi pelasin (myönnettäköön) Pokemon Go:ta.
3. Kirjoitatko itse tarinoita tai haluaisitko kirjoittaa?
Jos bloggaamista ei lasketa, niin en kirjoita. Monesti olen kyllä aloittanut, etenkin nuorempana, mutta viritykset kaatuivat aina inspiraation puutteeseen. Piirtäminen on enemmän minun juttuni.
4. Luetko tietokirjoja? Mikä aihepiiri kiinnostaa erityisesti?
Luen kyllä. Yliopiston oppikirjojen jälkeen eniten kulutan (yllättäen) kissoihin liittyviä kirjoja.
5. Onko jokin kirja jäänyt erityisesti mieleen lapsuudestasi?
Parhaiten ovat varmasti jääneet mieleen Viisikot, Neiti etsivät ja Nummelan ponitalli -kirjat. Näiden kanssa tuli vietettyä pikkutyttönä tunti jos toinenkin. Myös Harry Pottereilla oli suuri rooli lapsuudessani.
6. Minkä kirjan maailmassa haluaisit vierailla?
Tylypahkaan olisi ehdottomasti päästävä. Olen vieläkin aika varma, että kirjeeni vain hukkui (jästi)postissa, eikä siksi saapunut perille aikanaan...
7. Oletko kokeillut /aiotko kokeilla nyhtökauraa?
Vielä en ole onnistunut saamaan tätä käsiini, mutta ehdottomasti aion joskus testata.
8. Jos olisit supersankari (tai superroisto), mikä olisi supervoimasi?
Lentäminen olisi varmasti hyödyllinen taito.
9. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?
Olen melko kaikkiruokainen, mutta eniten kulutan suomirokkia.
10. Mistä kirjasta täytyisi ehdottomasti tehdä elokuva?
Suurimmasta osasta suosikkejani on jo tehty elokuvatkin, mutta haluaisin joskus nähdä näytellyn version Diana Wynne-Jonesin Liikkuvasta linnasta. Anime versiohan teoksesta on jo olemassa.
11. Mikä syksyssä on parasta? Jos et pidä syksystä, voit toki kertoa mikä on kamalinta.
Tykkään syksyn hämärtyvistä illoista ja ensimmäisistä pakkasaamuista. Maailma muuttuu ruskan aikaan ihan uskomattoman kauniiksi.
Haaste on kiertänyt jo älyttömän monessa blogissa ja päädyin olemaan laittamatta vahinkoa enää kiertämään. :) Kiitos kuitenkin vielä Anulle, että saimme tämän tunnustuksen!
keskiviikko 31. elokuuta 2016
maanantai 29. elokuuta 2016
Kun Mymmeli kiipesi puuhun
| Kato emäntä miten hienona mä oon täällä! |
Kuten Kuvista voi hyvin päätellä, Mymmeli on kova poika kiipeilemään puissa.![]() |
| Siis olenhan uskomattoman nätti, vai mitä? |
![]() |
| Oisko tää kuvakulma parempi? |
![]() |
| Heiii, mikä tuolla on!? |
sunnuntai 28. elokuuta 2016
Veljesrakkautta
![]() | ||
| Veljen kanssa vierekkäin on hyvä nukkua. |
![]() |
| Oma veli paras veli. |
![]() |
| Ai sä tulitkin kuvaamaan! Ei meillä tässä mitään, ei ainakaan hempeilty, ei ollenkaan... |
lauantai 27. elokuuta 2016
Kirjavat kissat -lukuhaaste
Bongasin pari viikkoa sitten Katvealue-blogista kissamaisen lukuhaasteen, enkä mitenkään voinut olla osallistumatta. Haasteeseen osallistuvien tehtävänä on lukea kissakirjallisuutta: romaaneja, runoja, tietokirjoja, tai mitä vaan. Kunhan pääosassa on kissa.
Lemmikkinä kissa on monessa paikkaa vielä aliarvostettu, ja Suomessa hylätään tuhansia kissoja vuosittain. Haasteen tärkein sanoma onkin nostaa kissan asemaa lemmikkinä, ja osallistujat haastetaan kirjallisuuden lukemisen lisäksi tukemaan kodittomien kissojen hyväksi tehtävää työtä. Tukensa voi näyttää tekemällä suoran lahjoituksen eläinsuojeluyhdistykselle, ostamalla yhditysten tuotteita tai lahjoittamalla kissanhiekkaa, ruokaa tai muuta tarpeellista tavaraa paikalliselle löytöeläintalolle.
Haaste jatkuu helmikuulle asti (tarkalleen 8.2.2017 saakka), joten aikaa osallistumiseen riittää varmasti.
Itse aloitin haasteen suuntaamalla lähimpään kirjastoon, mistä kaivoin ensin ne helpoimmat Viirut ja Pesoset ja Pekka Töpöhännät. Lastenkirjojen seasta löysin myös kirjan nimeltä Kissan koti (Kari Levola 2008, Tammi). Omasta hyllystä löytyivät Helena Telkänrannan Matka kissan mieleen, sekä Elina Väyrysen ja Jan Nyströmin Kissan aktivointi, jotka molemmat luin taas uudelleen ajatuksella läpi.
Näistä tähän mennessä lukemistani kissakirjoista suosittelen kaikille ehdottomasti Kissan kotia. Vaikka se on selvästi lastensatu, on siinä takana tärkeä ajatus kissan arvosta lemmikkinä ja perheenjäsenenä. Tarina kerrotaan kissan näkökulmasta. Ensin katsellaan kissan silmin, miten vanha isäntä joutuu sairaalaan ja kissa jää yksin. Vintiltä se onneksi löytää ruokaa, vettä ja mukavan paikan nukkua ja uneksia. Pian taloon muutta uusi perhe, jolla on pieni tyttö, Ulla. Kissa opettaa Ullalle kissojen kieltä ja he leikkivät yhdessä talon puutarhassa ja leikkimökissä. Kissa ei kuitenkaan ole enää ihan nuori...
Itse olen ihan uskomaton herkisteljä ja itkinkin sitten kirjan ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle. Kirjan luettuani oli pakko istua loppuilta sohvalla silitellen omia kissoja ja kertoa niille, miten äärettömän rakkaita ne minulle ovat. <3
Tukeni kodittomille kissoille päätin osoittaa tilaamalla eettisiä lahjakortteja Kissojen suojelu - KISU ry:ltä. Jo viidellä eurolla saa ruoka-annoksen tai madotuksen löytökissalle. (Nyt tiedät, mitä saat minulta joululahjaksi.)
Aikaahan haasteen suorittamiseen on vielä enemmän kuin pajon, enkä koe olevani vielä lähellekkään valmis.
Lemmikkinä kissa on monessa paikkaa vielä aliarvostettu, ja Suomessa hylätään tuhansia kissoja vuosittain. Haasteen tärkein sanoma onkin nostaa kissan asemaa lemmikkinä, ja osallistujat haastetaan kirjallisuuden lukemisen lisäksi tukemaan kodittomien kissojen hyväksi tehtävää työtä. Tukensa voi näyttää tekemällä suoran lahjoituksen eläinsuojeluyhdistykselle, ostamalla yhditysten tuotteita tai lahjoittamalla kissanhiekkaa, ruokaa tai muuta tarpeellista tavaraa paikalliselle löytöeläintalolle.
Haaste jatkuu helmikuulle asti (tarkalleen 8.2.2017 saakka), joten aikaa osallistumiseen riittää varmasti.
Itse aloitin haasteen suuntaamalla lähimpään kirjastoon, mistä kaivoin ensin ne helpoimmat Viirut ja Pesoset ja Pekka Töpöhännät. Lastenkirjojen seasta löysin myös kirjan nimeltä Kissan koti (Kari Levola 2008, Tammi). Omasta hyllystä löytyivät Helena Telkänrannan Matka kissan mieleen, sekä Elina Väyrysen ja Jan Nyströmin Kissan aktivointi, jotka molemmat luin taas uudelleen ajatuksella läpi.
Näistä tähän mennessä lukemistani kissakirjoista suosittelen kaikille ehdottomasti Kissan kotia. Vaikka se on selvästi lastensatu, on siinä takana tärkeä ajatus kissan arvosta lemmikkinä ja perheenjäsenenä. Tarina kerrotaan kissan näkökulmasta. Ensin katsellaan kissan silmin, miten vanha isäntä joutuu sairaalaan ja kissa jää yksin. Vintiltä se onneksi löytää ruokaa, vettä ja mukavan paikan nukkua ja uneksia. Pian taloon muutta uusi perhe, jolla on pieni tyttö, Ulla. Kissa opettaa Ullalle kissojen kieltä ja he leikkivät yhdessä talon puutarhassa ja leikkimökissä. Kissa ei kuitenkaan ole enää ihan nuori...
Itse olen ihan uskomaton herkisteljä ja itkinkin sitten kirjan ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle. Kirjan luettuani oli pakko istua loppuilta sohvalla silitellen omia kissoja ja kertoa niille, miten äärettömän rakkaita ne minulle ovat. <3
![]() |
| Tässä osa lukemistani kirjoista |
Aikaahan haasteen suorittamiseen on vielä enemmän kuin pajon, enkä koe olevani vielä lähellekkään valmis.
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Metsälenkkejä
Yksi parhaista asioista kissojen kanssa ovat pitkät metsäretket. Mörkön kanssa etenkin lähdemme silloin tällöin jonnekin pidemmälle, ja myös Mymmelin kanssa teemme paljon retkiä lähimetsään. Metsässä pojat vahtaavat lintuja ja oravia, kiipeilevät puissa ja tutkivat ympäristöä muuten vaan.
Metsälenkeille meillä on käytössä 15 metriä pitkä koirien jälkiliina, jota Myrsky ja Viimakin joskus suosittelivat. Liina on kyllä ihan ehdoton ykkönen, sillä se antaa kissalle todella paljon liikkumavapautta, eikä emännän tarvitse rämpiä jokaista pusikkoa läpi. Liinan pituuden ansiosta sen voi myös välillä laskea kädestään ihan huoletta. Nyt, kun liinan käyttöön on tottunut, en vaihtaisi sitä pois. Eikä kissatkaan varmaan siitä enää luopuisi.
Tää on vaan niin kivaa!
Metsälenkeille meillä on käytössä 15 metriä pitkä koirien jälkiliina, jota Myrsky ja Viimakin joskus suosittelivat. Liina on kyllä ihan ehdoton ykkönen, sillä se antaa kissalle todella paljon liikkumavapautta, eikä emännän tarvitse rämpiä jokaista pusikkoa läpi. Liinan pituuden ansiosta sen voi myös välillä laskea kädestään ihan huoletta. Nyt, kun liinan käyttöön on tottunut, en vaihtaisi sitä pois. Eikä kissatkaan varmaan siitä enää luopuisi.
![]() |
Tää on vaan niin kivaa!
tiistai 23. elokuuta 2016
Onni on pahvilaatikko
Emännälle tuli alkuviikosta paketti postissa, ja sehän tarkoittaa tottakai sitä, että kissat pääsevät ottamaan ilon irti pahvilaatikosta!
Mörkö keskittyy yleensä enemmän pahvilaatikon repimiseen ja täyttää lattian pienenpienellä pahvisilpulla. Mymmeli käyttää aikaa enemmän laatikon tutkimiseen ja siinä riehumiseen.
Liikkuvan kohteen kuvaamisessa on kuvaajalla kyllä vielä vähän opettelemista...
| Ensin laatikkoa tutkittiin... |
| ...Sitten vaihdettiin paikkaa... |
| ... ja uskallettiin myös kurkistaa sisään. |
Mörkö keskittyy yleensä enemmän pahvilaatikon repimiseen ja täyttää lattian pienenpienellä pahvisilpulla. Mymmeli käyttää aikaa enemmän laatikon tutkimiseen ja siinä riehumiseen.
Liikkuvan kohteen kuvaamisessa on kuvaajalla kyllä vielä vähän opettelemista...
maanantai 22. elokuuta 2016
Lintuvahdissa
Yksi parhaista asioista ulkoillessa on vahdata puissa viliseviä lintuja. Kuvat ovat viime viikon alusta, joten niissä näkyvät vielä Mörkön vanhat valjaat.
Juttua tehdessä lintuja ei vahingoitettu.
![]() |
| Oijuku! Tuolla se menee! |
![]() |
| Ooh! |
![]() |
| Voisin tuosta vain napata sen... |
![]() | |||
| Jukra |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















