tiistai 12. kesäkuuta 2018

Päiväni Riiviönä, Mymmeli 3 vuotta

Eilen, 11.6. tuli Mymmelillä kolme vuotta täyteen! Eilen minulla oli töissä pitkä päivä ja illallakin paljon muuta puuhaa, joten siirrettiin päivän juhlistamista tälle päivälle, kun minullekin osui arkivapaa. Mymmelille asialla ei ollut niin väliä ;). Päätin pitkästä aikaa myös laittaa kasaan päivä kanssamme -tyyppisen postauksen ja jaaritella siitä, miltä vapaapäivä saattaa meidän huushollissa näyttää.

Synttärisankari

Aamu alkoi tyypilliseen tapaamme aikaisin ja päivä polkaistiin käyntiin kunnon aamupalalla. Kissoille oli tarjolla märkäruokaa aktivointikuppien virkaa toimittavista Ikean jääpalamuoteista. Kuvassakin näkyvät viritykset tarttuivat mukaan muutama viikko sitten, ja ovat osoittautuneet hinta-laatu suhteeltaan erinomaisiksi! Aktivointikuppeina nämä eivät ole erityisen vaikeita ja sopivat varmasti sellaisellekin kisulle, joka vasta aloittelee älypelien maailmaan tutustumista.



Aamupalan jälkeen kulutin aikaa touhuamalla omia rästiin jääneitä asioitani samalla, kun Riiviöt siirtyivät jatkamaan omia aamupuuhiaan.

Puolenpäivän tienoilla Mörkö kipitti maukumaan eteiseen ilmoittaen näin, että oli päiväkävelyn aika. Nykyään vien kissat ulos erikseen. Yhden kissan hallinta hihnan päässä on loppupeleissä paljon helpompaa kuin kahden erisuuntiin kiskovan riiviön. Hihnalenkkeilyn lisäksi Riiviöillä on kesäaikaan lähes vapaa pääsy parvekkeelle harrastamaan naapurikyyläystä aina, kun joku palvelusväestä on paikalla.


Iltapäivällä paneuduttiin hajuerottelun ihmeelliseen maailmaan. Viime talven ja kuluneen kevään aikana jaksamiseni ja mielikuvitukseni tempputreenien suhteen on ollut jollain omalla lomallaan. En ole jaksanut keksiä ja suunnitella uusia treenejä tai temppuja opeteltavaksi. Ollaankin siis päädytty vain vahvistamaan vanhoja jo opittuja juttuja ja annettu mielikuvitukselleni hermolomaa. Viime viikolla sain kuitenkin inspiraation hajuerottelusta ja nose workista. Kauan kaivatun inspiksen takia treenit olikin pakko pistää pystyyn lähes heti! Haeskelin koulutusvinkkejä internetin ihmeellisestä maailmasta ja sain tekosyyn ostaa kaupasta Pilttiä.


Koska kuulun niihin ihmisiin, jotka innostuvat ensin täysillä uudesta asiasta, mutta menettävät kiinnostuksen koko touhuun muutamassa viikossa, päätin tällä kertaa suunnitella treenit järjestelmällisesti. Jospa näin oma mielenkiintoni pysyisi yllä pidempään ja päästäisiin tässä asiassa alkeita pidemmälle. Kirjaan siis treeneistä ylös lähtötason, tapahtuneen edistyksen (tai takapakit) ja ehdotuksia seuraavalle kerralle.


Ensimmäiseksi hajuksi valitsin kissoille kanelin, koska se on voimakas haju, eikä herätä kissoissa ällötystä. Mymmelin kanssa ollaan nyt siinä pisteessä, että palkkaan purkin koskettamisesta ja pikkuhiljaa liitän käskysanaa (kaneli) mukaan. Mörkö on myös samassa pisteessä. Seuraavaksi pitäisi keksiä sopiva ilmaisutapa oikean hajun löytyessä. Ehkä purkin napauttaminen tassulla tai istuminen?


Loppupäivä kuluu näillä näkymin sohvalla lojuessa, rallitellessa ympäri asuntoa ja kyylätessä naapureita parvekkeella.

Tällaista meille tällä kertaa. Miten teidän lukijoiden kesän vapaapäivät ovat kuluneet? :)

lauantai 26. toukokuuta 2018

Nimilaatat

Ystäväni sai vähän aikaa sitten käsiinsä alennuskuponkeja Nimilaatat.com -verkkokauppaan. Päätimmekin kaveriporukassa hyödyntää tätä tilaisuutta ja tilasimme koko konkkaronkan karvakamuille nimilaattoja. Näin siis myös Riiviöt saivat suloiset sydämet valjaisiinsa.


Laatat ovat mallia "pieni sydän" ja väriltään mustat. Niiden mukana tuli pienet "avainrenkaat", joilla laattojen kiinnittäminen valjaisiin tai kaulapantaan on helppoa. Etupuolelle halusin tekstiksi Riiviöiden nimet ja takapuolelle puhelinnumeroni. Vaikka sekä Mymmeli, että Mörkö on sirutettu toivon, että laatat auttaisivat kissaa löytämään kotiin, jos jompikumpi joskus pääsisi ulkona karkuun. *koputan puuta*

Laatat kiinnitettyinä valjaisiin

Tästä kyseisestä verkkokaupasta tilaaminen oli todella helppoa ja tuotteet toimitettiin jo parissa päivässä. En voi kuin suositella!

Millaisia nimilaattoja teidän kisuilla on?

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukissa 2017

Kävipä niin ihanasti, että saimme joululahjoja jo, ennen kuin ehdimme avata yhtäkään luukkua joulukalenterista! Tästä huikeasta paketista kiitos ihanille Kiskateille <3


Postiin tullut paketti oli niin suuri, että palvelijattarella oli vaikeuksia saada se postista pyörällä kotiin. Onneksi matka ei kuitenkaan ollut pitkä ja Riiviöiden joululahja saatiin ehjänä perille.


Pakettia avatessa sisältä paljastui paljon pieniä paketteja, ...


... joissa kaikissa oli suloinen joulutervehdys ja tieto keneltä kenelle kyseinen paketti oli .



Mörkö oli innokkaasti mukana avaamassa lahjoja.


Paketeista paljastui lopulta herkkuja, sekä Riiviöille, että palvelijattarelle, lampaanvillaa, leluja Riiviöille, heijastin palvelijattarelle ja huikeista huiken kissateltta!


Ihmisten herkut katosivat yllättävän nopeasti parempiin suihin, mutta ihana kissarasia oli pakko säästää tulevia askarteluja varten. Lampaan villa oli molempien poikien mielestä aivan sairaan siisti juttu. Pitääkin alkaa opiskella huovutusta ja etsiä hienoimmat kissanlelumallit, jotta voidaan täydentää poikien leulaatikkoa. Heijastin pääsi roikkumaan palvelijattaren takkiin, nyt kelpaa kävellä hämärilläkin kaduilla. Kissatelttaa testaillaan vielä ja kesällä voidaan tehdä telttaretkiä parvekkeelle ja pihamaalle!

Pienet pörröiset helisevät pallot saivat myös osakseen supersuosiota! Mörkö hullaantui leikistä niin, että humpsahti katolleen.


Kiitos vielä: Pate, Eddie, Rudi, Pennut ja Emäntä!

Ihanaa joulunodotusta kaikille <3

perjantai 17. marraskuuta 2017

Lääkärileikkejä

Eläinlääketieteen opiskelijoiden kissakerho Felis järjesti jälleen kissojen käsittelyharjoitukset, joihin Riiviöt pääsivät mukaan demokissoiksi. Harjoitukset saivat viime keväänä hyvää palautetta, joten päätimme järjestää ne uudelleen hiukan isommalla kokoonpanolla.

Harjoitusten idea oli, että sellaiset opiskelijat, joilla ei ole omaa kissaa, tai muuten paljoa kissakokemusta, pääsisivät kokeilemaan kissan käsittelyä, yleistutkimusta ja esimerkiksi verinäytteenottoasentoja.

Harjoitusten aluksi käytiin läpi yleisiä asioita siitä, miten kissaa kannattaa lähestyä klinikalla ja miten kokemuksesta saa kissalle mahdollisimman helpon. Vetäjänä toimi kuudennen vuosikurssin opiskelija, joka on päässyt tekemään töitä kissoihin erikoistuneella klinikalla, ja jolla on muutenkin paljon kissakokemusta ennestään. Opin itsekin paljon uutta.

Viime keväänä saadun palautteen perusteella olimme päättäneet ottaa harjoituksiin mukaan vielä kolmannen kissan. Ystäväni ilmoitti Peikko-kissansa mukaan vapaaehtoiseksi. Harjoituksissa toisilleen vieraat kissat saatiin sijoitettua eri huoneisiin, mutta siitä huolimatta pientä jännitettä syntyi vieraiden kissojen hajun takia.

Harjoitusten aikana palkkasin Riiviöitä paljon nameilla. Mörkö popsi nameja mielellään ja yleisöstä välittämättä, mutta Mymmelille iski ujous ja edes namit eivät maistuneet. Lopussa kaikilta kissoilta tuntui menevän kärsivällisyys aika äärirajoille, joten siinä oli hyvä aika lopettaa. Harjoitusten jälkeen jäimme vielä hetkeksi hengailemaan ja annoimme tilanteen, ja kissojen, rauhoittua.

Päivän työt tehtynä ja masu täynnä nameja voi rentoutua! 

tiistai 26. syyskuuta 2017

Hammaslääkärissä

Mymmelille oli alkanut kertyä hammaskiveä takahampaisiin, joten päätin varata meille ajan hampaiden puhdistukseen. Saimme ajan viime viikon maanantai-iltapäiväksi klinikalta, jolla käyn opiskelujen ohella töissä.

Ei siis muuta kuin kissa laatikkoon ja matkaan. Sen jälkeen, kun Mymmeli tuli taloon, kissat eivät ole juurikaan matkustaneet yksin. Tämä huomioiden matka meni todella mallikkaasti, metrossa laatikosta kuului pientä purnausta, mutta sekin meni nopeasti ohi.

Vastaanotolla Mymmeli ei olisi millään halunnut tulla ulos kopastaan, ja lopulta päädyimmekin irrottamaan kantokopan kannen, jotta kissaa päästiin tutkimaan. Eläinlääkäri teki pikaisen yleistutkimuksen, että kaikki on kunnossa, ja samalla tsekattiin päivän paino. Meidän pikkukolli painaa jo 5,5 kiloa!

Kun Mymmeli oli saanut rauhoitteet, eläinlääkärimme kysyi, haluaisinko puhdistaa hampaat itse! Kokeneempi henkilökunta oli kokoajan mukana opastamassa ja antamassa neuvoja, mutta pääosan työstä sain tehdä omin kätösin.

Hammaskiveä oli kertynyt jonkinverran takahampaisiin, mutta muuten hampaat olivat siistit ja hyvässä kunnossa. Toimenpiteen jälkeen pistin Mymmelille herätteen ja se sai mennä rauhassa heräilemään heräämön häkkiin.

Hei, hei, kuulkaas nyt! Palvelijatar kertoi tän nyt kyllä aivan väärin! Oikeastihan minut huijattiin mukaan, luvattiin herkkuja ja että mentäis kivaan paikkaan. No herkkuja sain, mutta sain myös piikin pyllyyn!! Siitä tuli vielä semmoinen tosi hassu olo, että olin untenmailla vaikka kuinka pitkään. Sitten, kun tulin tajuihini, jouduin odottelemaan jossain, mitä palvelijatar kutsui "heräämöksi", niin kauan että palvelijattaren työvuoro loppui. Kävi se minua säännöllisesti paijaamassa ja lässyttämässä, samoin kuin muukin henkilökunta, mutta välissä kuulin, miten se paijasi myös muita kissoja!! Onneksi tältäkin reissulta päästiin lopulta kotiin. 

- Mymmeli 

Puhtaita hampaita kehtaa vilautella tirpoille!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Uusia kujeita

Niin se vaan alkaa näyttää pikkuhiljaa siltä, että kesä on ohi ja syksy on saapunut. Joku saattaa muistaa viime vuodelta, että olen aivan ehdoton syysihminen! Rakastan kirpeitä ilmoja ja ruska saa luonnon näyttämään todella kauniilta. Myös kissojen kuvaaminen on syksyisin jotenkin helpompaa, kun kesän porottava aurinko ei häiritse.


Syksy on merkinnyt minulle myös aina uusia alkuja ja uusia asioita elämässä. Tämän kunniaksi Mymmeli opettelikin ihan itse uuden tempun, joka on samalla ihka uusi tapa riiviöidä. Pikkukollinkutkale opetteli avaamaan keittiön kaapit! Tai ei tietenkään kaikkia keittiönkaappeja, vain ja ainoastaan sen, missä säilytämme kissanruokaa ja treeninameja.

Voitte vapaasti kuvitella hämmästyksen, kun kotiin tullessa keittiön lattialta löytyi useampi herkkupussi revittynä auki, sisällöt kadonneena tai levitettynä pitkin lattiaa.

Mitäänhän en myönnä!

Seuraavaksi varmaan kuulen jonkun kysyvän, mistä voin tietää juuri Mymmelin olleen asialla. Aluksi en toki tiennytkään, mutta Mymmeli jäi vielä samana iltana kiinni itseteosta. Mörkö on luultavasti ollut kuitenkin mukana herkuttelemassa.

Myös Mymmelin aikaisemmat tempaukset puhuvat puolestaan. Samaa temppua on sovellettu myös vaatekaappeihimme. Tassulla napataan kiinni oven alakulmasta ja kiskaistaan pari kertaa kunnolla. Ovi aukeaa, ja tadaa: kissoilla on vapaa pääsy kaappiin.

Vaatekaappien kohdalla tästä tempauksesta ei ole koskaan ollut mitään varsinaista haittaa, mitä nyt joskus olen saanut keräillä vaatteitani lattialta. Ruokakaapin kohdalla tämä saattaa aiheuttaa ongelmia, sillä ylensyöntihän ei tietenkään ole hyväksi. Tällä kertaa herkuttelusta ei onneksi aiheutunut mitään haittaa kenellekään,  sillä herkkuja ei ollut kadonnut kovinkaan suurta määrää. Pojat saivat iltapalalla vain normaalia pienemmät ruoka-annokset. Vastaisuuden varalle voisimme viritellä kaappiin jonkun systeemin, ettei sitä saisi auki ilman ihmisten sorminäppäryyttä.

Mymmeli on toisaalta niin etevä ja kekseliäs, että jää nähtäväksi pitääkö sellainenkaan ratkaisu sitä poissa herkkujen luota.

Odottakaapas vaan, vielä minä tämänkin pulman selvitän!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Terkkuja mummilasta

Tämä postaus tulee ehkä himpun verran myöhässä kuluneen viikon kiireiden takia. Kesälomani viimeisenä viikonloppuna suuntasimme äitini luokse Savoon, missä Riiviöt pääsivät tervehtimään pitkästä aikaa Tellervo ja Aino koiruuksia.

Yllätys oli melkoinen, kun perille päästessämme pienestä ja suloisesta Tellu-pennusta ei näkynyt jälkeäkään, vaan vastassa olikin iloinen ja kaunis, nuori, saksanpaimenkoiraksi tunnistettava Tellu. Melkoinen kasvupyrähdys! Riiviötkin olivat tästä muutoksesta kovin ihmeissään, ei ihan tiedetty miten päin oltais. Ei kyllä toisaalta tiennyt Tellukaan.

Ai miten niin en saa jahdata kissoja?

Koska Tellu ei ollut nähnyt kissoja pitkään aikaan, Riiviöt toisaalta kiinnostivat sitä kovasti, ja taas toisaalta hiukan pelottivat. Tästä hämmennyksestä johtuen, Tellun piti välillä komentaa kissoja haukkumalla ja pienesti murisemalla. Seuraavassa hetkessä Tellu jo pyysikin kissoja leikkiin ja toi niille leluja.

Riiviöt suhtautuivat Telluun vähintäänkin samanlaisella epäluulolla. Mörkö haisteli Tellun kanssa jo nenäkkäin, mutta ei ollut kovin otettu leikkiinkutsusta, vaan vastasi siihen murisemalla. Mymmeli vietti suurimman osan ajasta koirien ulottumattomissa ja ilmaantui paikalle, kun koirat vietiin lenkille tai ruokaa tarjoiltiin.

Valkoinenpaimenkoira Aino sen sijaan osaa jo käyttäytyä kissojen seurassa todella mallikkaasti! Mymmeli ja Aino mahtuvat nukkumaan samalle sohvalle ongelmitta, ja Aino tietää, että liian rajun leikin seurauksena kissa saattaa räpsäyttää tassulla.


Eiköhän Tellukin vielä opi, kunhan tuosta kasvaa ja viisastuu :)