perjantai 14. joulukuuta 2018

Terveisiä sairastuvalta

Samalla, kun itse painin järkyttävän flunssan kanssa, sattui Hildalle pienimuotoinen haaveri. Kumpikaan meistä ihmisistä ei ole todistanut mitään tapaturmaa, mutta keskiviikkona huomasimme yhden Hildan takajalan kynsistä sojottavan aivan väärään suuntaan ja lisäksi varpaasta tuli verta. Lähempi tarkastelu osoitti, että kynsi oli tosiaan revennyt irti. 

Hätä ei kaikeksi onneksi ollut tämän näköinen. Hilda pääsi illaksi mukaani töihin, missä rauhoitimme Hildan, puudutimme varpaan ja nappasimme revenneen kynnen irti. Kaupanpäällisiksi Hilda sai vielä tassusiteen, kaulurin ja kipulääkekuurin. Jos Hildalta kysytään kaulurin ja tassusiteen olisi voinut jättää pois, sillä pikkuneiti osaa ainakin omasta mielestään hoitaa varpaansa ihan itsekin.

Kotona kissatkin naureskelivat töttöröpäälle

Itse kipeä varvas ei juurikaan näytä Hildan menoa hidastavan. Sen sijaan kauluri tuntuu ärsyttävän pikkuneitiä välillä aivan suunnattomasti. En ole kuitenkaan vielä uskaltanut ottaa kauluria pois kovin pitkiksi ajoiksi, sillä Hilda käy siteen kimppuun samantien. Tassusidettä ei onneksi tarvitse pitää kuin pari päivää. Sen jälkeen riittää varpaan puhtaana pito ja suojaaminen ulkoilun ajaksi. Kauluristakin päästään varmaan piakkoin eroon. 

Sairastumiset antoivat hyvän syyn maata sohvalla ja tuijotella netflixiä porukalla. Myös Hildan suosikkilelu Chewbacca ilmaantui lohduttamaan.
Chewbacca osoittautuikin todella hyväksi lohduttajaksi 


Mymmelillekin riitti tilaa sohvanpohjalla

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kuin kissat ja koirat

... Eli miten kissat ottivat uuden Riiviön vastaan


Pakko kyllä myöntää, että olen itsekin hiukan yllättynyt siitä, miten hyvin kissat ovat ottaneet uuden perheenjäsenen vastaan. Ennen Hildan tuloa meillä on kyllä käynyt paljon koiria hoidossa, eikä Mörköllä tai Mymmelillä ole ollut mitään ongelmaa asian kanssa. Itseasiassa anoppilan koiran kanssa Mymmeli jopa hiukan leikkii. Silti minua jännitti tosi paljon alkavatko kissat stressata uutta tulokasta. Onhan tilanne nyt ihan eri, kun Hilda on tullut jäädäkseen. 

"Meinaaks toi siis jäädä??"

Ennen Hildan tuloa teimme kotona järjestelyjä, jotka auttaisivat kissoja hyväksymään uuden tulokkaan paremmin. Rajasimme asuntoa koiraporteilla niin, että kun eläimet ovat keskenään Hildan aluetta ovat eteinen sekä keittiö, ja kissoille jää olohuone. Kissojahan nämä portit eivät juuri rajoita ja etenkin Mymmeli on monesti löytynyt kotiin tullessani eri puolelta porttia kuin mihin sen lähtiessäni jätin. Portit kuitenkin jättävät kissoille varan valita, haluavatko ne olla samassa tilassa koiran kanssa vai eivät. Toinen syy porttien laittoon oli se, että keittiöstä ja eteisestä sai helpommin koiranpennunkestävät, kun johtoja ja muita härpättimiä on vähemmän. 

Porttien lisäksi kävin kaupasta täyttöpullon feliway-haihduttimeen. Feliway meillä oli viimeksi käytössä pari vuotta sitten muuton yhteydessä. En osaa sanoa oliko siitä apua silloin, mutta kissat eivät ainakaan stressanneet muuttoa. Eivätkä ole pahemmin stressanneet koiranpentuakaan. 


Ruokinta-aikoihin ollaan saatu lisää äksöniä nyt, kun jaloissa pyörii myös yli-innokas koiralapsi, jonka mielestä kissojen kupissa olisi aivan varmasti parempaa ruokaa kuin omassa. Kissat saavatkin nykyään nauttia iltaruokansa lattiatasoa korkeammalla. Aamuruuan ne saavat aktivointileluissa olohuoneeseen. 

"Ai miten niin en saa mennä kissan kupille?"

Yleisesti ottaen olen mahdottoman tyytyväinen siihen, miten nämä ensimmäiset kaksi viikkoa yhteiseloa ovat menneet. Olen huomannut, että kissojen kärsivällisyys venyy pennun kanssa todella pitkälle ja ne sietävät Hildan leikkejä huomattavasti paremmin kuin sietäisivät vastaavaa käytöstä aikuiselta koiralta. Ehkä ne tajuavat toisen olevan vielä vauva? Sekä Mörkö, että Mymmeli, ovat jo muksauttaneet Hildaa tassulla nenille, kun Hildan otteet ovat menneet liian rajuksi, mutta kynsiä ei  kummankaan ole tarvinnut vilauttaa. Toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan. Itse puutun kyllä varsin nopeasti tilanteisiin, jos (eli kun) näyttää siltä, että (Hildan) leikki yltyy liian rajuksi. 


Mörkö ei ole vielä halunnut olla tässä asiassa osallisena, mutta Mymmelin ja Hildan kanssa onnistuu jo pitää yhteisiä temppuhetkiä. Mymmeli siis ilmestyy paikalle, kun tajuaa että jaossa on herkkuja. 

Sydänystäviä nämä eivät vielä ole, mutta hyvällä mallilla ollaan! 

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Hildan ensimmäinen viikko kotona

Hildan ensimmäinen viikko meillä on sujunut varsin mallikkaasti ja pikkuneiti on kotiutunut hyvin. 

Hilda 8,5 vko

Haimme tosiaan Hildan kotiin viime viikon perjantaina. Ensimmäinen ilta meni lähinnä tutustuessa uuteen paikkaan ja uusiin tuttuihin. Heti lauantaina aloimme kuitenkin treenata kontaktin ottamista ja muita arjen taitoja. Hilda oli jo kasvattajalla todella itsenäinen pentu, joka hoiteli omia asioitaan, kun muut sisarukset leikkivät laumana yhdessä. Kasvattaja sanoikin, että voi olla viisasta panostaa kontaktin opettamiseen heti pienestä pitäen. Tässä yhteydessä kontaktilla tarkoitetaan siis sitä, että koira malttaa keskittyä ohjaajaan, ja jättää ympäristön häiriöt huomiotta. Tähän mennessä treenit ovat sujuneet erittäin hyvin ja olemme harjoitelleet NÄILLÄ OHJEILLA.


Kontaktin ohella aloin myös ehdollistaa Hildaa naksuttimelle. Meillä on naksutin käytössä myös Mörkön kanssa, joten Hildalle hommattiin toinen naksutin, jossa on hiukan erilainen ääni. Olemme opetelleet myös yksinkertaisia temppuja ja istuminen sujuu jo mallikkaasti. 


Ensimmäisellä viikolla olemme panostaneet myös pennun sosiaallistamiseen. Olemme käyneet parissa eri kauppakeskuksessa ihmettelemässä, ajaneet metrolla ja bussilla, sekä tottakai tutustuneet kivoihin koirakavereihin. Hildalla ei ole vielä rokotuksia, joten mihinkään koirapuistoon meillä ei ole asiaa, mutta tuttujen rokotettujen koirien kanssa olemme järjestäneet leikkitreffejä. Hilda on tosi reipas pentu, eikä ole tähän mennessä arastellut uusissa paikoissa tai uusia kavereita. Pientä draamaqueenia neidissä on kuitenkin havaittavissa, eikä kenellekkään jää epäselväksi, milloin kaveri astuu Hildan varpaille. 


Pentuarjen seasta toivotellaan lukijoille mukavaa alkavaa viikkoa! 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Duosta trio, tai ainakin melkein

Edellisessä postauksessa vinkkasin että meidän talouden arkeen on tulossa isojakin muutoksia. Eilen nämä muutokset sitten saapuivat ihan kertarysäyksellä.

Muutokset toi mukanaan maailman suloisin koiranpentu Hilda. 


Hilda on rodultaan tsekinpaimenkoira ja ikää löytyy seitsemän ja puoli viikkoa. Ensimmäiset tunnit uudessa kodissa on kulutettu paikkojen tutkimiseen ja yleiseen ihmettelyyn. Kissatkin ovat ottaneet tulokkaan kohtuu hyvin vastaan! Saatiin siis hyvä startti uudenlaisen arjen opettelulle. 

Jatkossa blogiin on luvassa päivityksiä myös Hildan kuulumisista. 

perjantai 9. marraskuuta 2018

Läpi repaleisen lokakuun

Marraskuu saapui ja vei kauniin lokakuun ruskan mukanaan. Syksyn aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja meidän talouden arkeen on ihan lähipäivinä tulossa hurjia, mutta ihania muutoksia. Niistä kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa. Tällä kertaa haluan palata hiukan kuluneen syksyn tunnelmiin, niin kissojen, kuin omaltakin osalta. 


Omalta osaltani syksy alkoi yliopistolla reippaalla otteella. Kandivaiheen opinnot on nyt saatu päätökseen ja neljäs opiskeluvuosi aloitti kliiniset opinnot. Ensimmäisenä syksyllä oli vuorossa pieneläinten sisätautiopin kurssi, jonka jälkeen sukellettiin silmäsairauksien ja neurologian maailmaan. Ennen joululomille siirtymistä käydään vielä läpi pieneläinkirurgia ja anestesiologia. Hommia opiskelujen kanssa siis riittää, mutta aiheet muuttuvat kokoajan kiinnostavammiksi, kun päästään lähemmäksi käytännön praktiikkaa. Kurssien ohella meillä nelosilla alkoivat myös eläinsairaalan päivystysvuorot. 

Hurrja saalistaja

Mutta entäs Riiviöt? Riiviöt ovat vietelleet kissanpäiviä, keksien toinen toistaan hurjempia juttuja ja uusia leikkejä. Hurjimpaan kastiin menee ehdottomasti Mörkön suuri saalis eräältä lauantailta: 

Talouden kaksilahkeinen oli sinä viikonloppuna reissussa, joten päätin ottaa ilon irti ja tehdä jonkunasteisen suursiivouksen. Avasin parvekkeen oven tuulettaakseni asunnon ja päästääkseni Riiviöt ihmettelemään naapuruston menoja. Verkotimme parvekkeen jo toissakesänä, jotta Riiviöt saisivat turvallisesti nuuhkutella maailmaa, tuijotella tirppateeveetä ja harrastaa naapurikyyläystä. Olin juuri saanut mopattua lattiat ja viimeisteltyä suursiivousurakkani, kun parvekkeelta alkoi kuulua kolinaa ja ryskettä. Syöksyin parvekkeelle ja olin jo melko varma, että nyt toinen kissoista on saanut päähänsä tunkeutua verkosta läpi ja tiedossa on sairaalareissu. Näin ei onneksi ollut. Sen sijaan pahaa aavistamaton talitiainen oli ujuttanut itsensä verkon sisäpuolelle ja päätynyt kissanruuaksi. Mörkö oli kovin ylpeä ja puolustushaluinen saaliistaan ja minulla kestikin hetki saada linnunraato pois kissan hampaista. Mörkö oli asiasta hyvin närkästynyt, eivätkä korvikkeeksi tarjoamani lihatikut olleet yhtään niin hyviä ja kivoja kuin talitiaispaisti olisi ollut. Vielä ei onneksi ole tarvetta siirtyä omavaraistalouteen, vaikka Mörkön mielestä se voisi olla hyväkin idea. 


Samaisen suursiivouksen yhteydessä kaivelin esiin myös olohuoneen pöydän ja sohvan alle päätyneet kissanlelut. Joulu tuli Riiviöille (etenkin Mymmelille) etuajassa, kun kauan kadoksissa olleet hiirut pääsivät taas mukaan leikkeihin. Illat ovatkin menneet hiirua heitellessä. Mymmeli jaksaa innostua hiiruista yhä uudelleen ja säntää joka kerta yhtä tosissaan ja täysillä hiirun perään. 

Ihanaa loppusyksyä kaikille lukijoille!

torstai 20. syyskuuta 2018

Syntymäpäiväkutsut ja valtiovierailu

Viime lauantaina vietettiin ihanan Amen syntymäpäiväjuhlia. Hupsuttamon henkilökunta oli myös kutsunut meidät viettämään etkoja heille ennen varsinaisten synttärikekkereiden alkamista. 

Kissakahvila visiitistä oppineena pakkasin kameran mukaan reppuun jo edellisenä iltana ja aamulla tein tuplavarmistukset, että mokoma vehje oli tosissaan lähdössä mukaan. 

Hupsuttamossa vastassa olivat iki-ihanat ragdollit Juju ja Nuppu. Ennen kuin olin tajunnut edes kunnolla tervehtiä muita huomasin parkkeeranneeni itseni keskelle Hupsuttamon lattiaa ja leperteleväni suloisuuksia ihanien pumpuliturkkien korviin.

Kukkuu!
Herrasmies-Juju esitteli meille upeita agilityhyppyjä ja toinen toistaan hienompia temppuja. Juju myös kietoi minut pikkuvarpaansa ympärille suikkaamalla suukon nenänpäähäni kesken halailuhetken.

Reippaat pojat saa herkkuja
Nuppu sulostutti päivää luontaisella säteilyllään ja olemassaolollaan. Nuppu myös esitteli, miten ammattimaiset valokuvamallit poseeraavat, jotta hitaampikin bloggaaja saa napattua kuvia.


Safiirisilmä <3
Hupsuttamosta jatkoimme porukalla matkaa Amen ja Tuiken residenssiä kohti. Siellä henkilökunta oli laittanut pöydän koreaksi, saimme herkutella kotona leivotuilla kasvispiiraalla, mutakakulla, kekseillä ja lämpimällä teellä. 

Huomatkaa ihanat Ame-mukit!
Päivänsankari-Ame oli heti reippaana ovella vastassa toivottamassa vieraita tervetulleeksi. Ihan ensimmäisenä synttärisankarin piti kuitenkin hoitaa tärkeimmät asiat ja nuuskia Riiviöiden jättämät viestit repustani. 

"Suuret onnittelut ihanaiselle Amelle, toivottavasti palvelijatar osaa toimittaa viestin perille - Mörkö ja Mymmeli"

Nuuuh
Kieltämättä mieleni teki sujauttaa Amekin Kånkenin uumeniin ja kiitää tuli hännän alla kotiin. Tyttöenergialle olisi aina tarvetta tässäkin taloudessa.

Olimme hankkineet Kiskattien ja Hupsuttamon emännän kanssa Amelle yhteisen syntymäpäivälahjan, joka osoittautui heti onnistuneeksi hankinnaksi. 

Amen oli välillä vaikea päättää, kumpi kiinnosti enemmän. Lahjakassi vai itse lahja.
 Juhlia vietettiin syöminkien merkeissä ja kisumisuja paijatessa. Tuike vietti suuren osan ajasta sängyn alla ujostellen ja uskaltautui vain muutaman kerran näkyville leikkimään. Amella olikin sitten emännöitävää kahden edestä. 

Voisin jatkaa kauneusuniani, jos vieraille vain sopii.
Kiitos Tiuke ja Sandra kutsusta kyläilemään ja kiitos Satu seurasta ja kuljettajana toimimisesta. Otetaan taas uusiksi :) 

tiistai 21. elokuuta 2018

Zooplus -tilaus

Viime viikolla sain heti maanantaina puhelun, että postinkantaja odottaa oven takana mukanaan odotettu paketti. Onneksi olin menossa vasta iltavuoroon töihin, ja olin oikeaan aikaan kotona kuittaamassa paketin vastaanotetuksi. 

Mikäs tämä tämmöinen lähetys on?
Paketti oli erittäin odotettu siksi, että se sisälsi yhteensä 30 kiloa kissanhiekkaa ja jokusen kilon Bozita-märkäruokaa. 

Riiviöiden vessoista löytyy Cat&clean kissanhiekkaa, joka on sekoitus paakkuuntuvaa hiekkaa ja silikaa. Lisäksi hiekka tuoksuu etäisesti vauvantalkille. Yleensä en tykkää hajustetuista hiekoista, mutta tämä haju ei ole mielestäni häiritsevän voimakas. 

Olen ollut hiukan harmissani siitä, että Zooplus on siirtynyt käyttämään Postin palveluja. He kun yrittävät toimittaa pakettia vain kerran, yleensä päiväsaikaan, (kun olen kiinni yliopistolla tai töissä), ja jos ei satu olemaan kotona pitää paketti noutaa lähimmästä postista. Tilaamani paketit ovat harvoin mitään kevyitä kantaa ja jokunen ärräpää on saattanut lentää, kun olen raahannut näitä paketteja postista kotiin. Tällä kertaa meillä kävi kuitenkin huikea tuuri ja satuimme olemaan kotona juuri oikeaan aikaan! 

Näillä hiekoilla ja ruuilla pärjätään taas jokune  hetki :)

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Purnauskis 12.8.2018

Viime sunnuntaina Tassulinnan emäntä järjesti kissabloggaajien tapaamisen Tampereen kissakahvila Purnauskiksessa. Minäkin uskaltauduin ottamaan pitkästä aikaa osaa tapaamiseen ja pääsin tutustumaan muiden blogikissojen henkilökuntiin. 

Päivän aikana kahvila täyttyi iloisesta puheensorinasta, kun kissanaiset (ja pari miestäkin) vaihtelivat kuulumisiaan, kertoivat tarinoita omista kissoistaan ja ihastelivat tottakai kahvilan suloisia asukkaita.


Purnauskiksessa on aina ihana tunnelma, olen ihan hullaantunut kahvilan persoonalliseen ja lämminhenkiseen sisustukseen. Joka kerta ihastelen myös näitä luonnonpuusta tehtyjä kiipeilypuita. 



Tapaamisen aikana kahvilassa oli mukana myös vierailevia tähtiä. Kahvilakissan elämää harjoittelevat pennut Namitassu ja Peipponen hurmasivat kissabloggaajat täysin. Allekirjoittaneen kamera ei pysynyt pikkuriiviöiden vauhdissa mukana, joten kuvamateriaali pennuista jäi saamatta. Onneksi muista blogeista löytyy paljon kuvia näistä suloisuuksista. 


Tarjoilutkin olivat runsaat. Henkilökunta sai nauttia alkumaljoiksi lasilliset kuohuvaa ja mahan täytteeksi tarjolla oli tuoreita marjoja, marenkeja, vaahtokarkkeja ja tottakai suklaata, mihin dipata kaikkea edellä mainittua.

Kotiin viemiseksi saimme Primacatilta kassillisen tuotenäytteitä. Riiviöt saivatkin heti sunnuntai-iltana maistella Charming Chicken with Rich Rabbit -märkäruokaa, joka sai raadilta erittäin hyvän vastaanoton.


Joko voi ottaa?

Lakkaa kuvaamasta ja anna ne kupit tänne, kiitos!

Kiitos vielä Tassulinna, Primacat ja kaikki muut kanssabloggaajat!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kyllä maalla oli mukavaa

Kuuden viikon komennuksemme Etelä-Savossa päättyi viime viikolla ja palasimme takaisin Helsinkiin viettämään lyhyttä lomaa. Noihin kuuteen viikkoon mahtui hurjan paljon kaikkea, eikä yksi postaus varmaan riitä tiivistämään kaikkea, mutta yritetään nyt silti.

Saimme tosiaan asua kesän sukulaisteni maatilalla, mistä Riiviöt ovat ihan alunperin kotoisin. Ensimmäiset päivät menivät kotiutuessa ja tutustuessa uudestaan kaikkiin paikkoihin, sekä talon kissoihin ja vähän koiriinkin. Jo viikon kuluttua Riiviöt olivatkin kotiutuneet hyvin ja kuuluivat kalustoon.

Ensimmäisinä päivinä uutta aluetta tutkailtiin tarkasti

Ennen kesää olin itse eniten huolissani siitä, miten Riiviöt ja talon muut kissat tulevat toimeen vai tulisivatko ollenkaan. Mymmeli kyllä kaveerasi ihan kaikkien kanssa, mutta Mörköllä tuli välillä pientä kahnausta muiden kanssa. Onneksi maatilalla on kuitenkin riittävästi tilaa ja isompikin kissalauma selvisi ilman suurempia yhteenottoja. Aina on tilaa väistää.


Alkuihmetyksen jälkeen päiviin muotoutui nopeasti selkeä rutiini, jonka mukaan edettiin. Aamut aloitettiin aamupalalla, joka ei maalaistalossa voi mitenkään olla muuta kuin runsas. Riiviöille, ja tottakai myös talon muille kissoille, oli vaihtelevasti tarjolla tilan omaa naudanjauhelihaa tai vartavasten kissoille ongittua kalaa. Pitkin päivää kissat pääsivät napsimaan raksuja välipalaksi. Minun lähdettyä töihin Riiviöt pääsivät viettämään autenttista maalaiskissan elämää tutkien paikkoja, lekotellen auringossa ja jahdaten perhosia tai kärpäsiä. Iltaisin molemmat ryömivät väsyneinä sänkyni jalkopäähän nukkumaan.


Maalaiselämä oli välillä rankkaa kaupunkilaispojalle
 Maalaiselämän rankkuus näkyy kai siinäkin, että nyt kotiinpaluun jälkeen pojat ovat maanneet viikon aivan reporankoina. Olenkin päässyt helpolla sen suhteen, ettei minun ole tarvinnut nyt keksiä kotona kissoille ylimääräistä aktiviteettia juurikaan. Ehkä ensi viikolla pojat ovat palautuneet kesästä sen verran, että jaksetaan jatkaa tempputreenejä ja muita juttuja.



tiistai 26. kesäkuuta 2018

Vanhan kuljetuskopan muodonmuutos

Edellisessä postauksessa kirjoitin siitä, kun hankin meille uuden kuljetuskopan. Vanha ferplastin koppa tuntui tosiaan enemmän tai vähemmän epäkätevältä ja alkoi sitäpaitsi hajota käsiin. Sitä oli paikattu jo ilmastointiteipillä ja yhtä kulmaa koristivat rautalangasta taiteillut tikit. Koppa on kuitenkin kestänyt käyttöä jo useamman vuoden ja olisi tuntunut hassulta heittää koko kapistus menemään. Päätinkin siis keksiä sille uutta käyttöä ja päällystin hökötyksen kankaalla. Nyt koppa näyttää edes himpun verran siistimmältä ja jatkaa palvelustaan kissaluolana.


Kopan päällisen tekeminen on helppoa ja halutessaan voi jättää myös aukon kantokahvalle.

Tarvikkeet: 
Kangasta
Kuminauhaa
Kankaan väriin sopivaa ompelulankaa


Kaavat:
Mittaa kuljetuskopan leveys, korkeus ja syvyys.

Piirrä ensin suorakulmio, jonka toinen sivu on kopan korkeus + 2cm ja toinen sivu kopan leveys + 2 cm. Tämä osa menee kopan takaseinää vasten.

Piirrä toinen suorakulmio, jonka lyhyt sivu on kopan syvyys (kopan pitkän sivun pituus) + 7cm ja pitkä sivu on: (leveys x 2 + korkeus x 2) + 2cm.

Kun siirrät kaavat kankaalle muista jättää saumavara. Palaset saavat myös olla mieluummin liian suuria kuin liian pieniä.

Työohjeet: 
1. Jos teet päällisen kankaasta, jonka reunat rispaantuvat ompele reunat siksakilla. Toinen vaihtoehto on ommella saumavarat yhteen siksakilla.
2. Ompele isomman suorakulmion lyhyet sivut yhteen, nurjat puolet vastakkain, niin, että muodostuu "putki".
3. Ompele pienempi suorakulmio kiinni "putken" toiseen päähän niin, että muodostuu pussi.
4. Käännä pussin vapaasta reunasta viisi senttiä sisään ja ompele nauhakuja.
5. Käännä pussi oikeinpäin. Tässä vaiheessa voit jo viritellä pussin kuljetuskopan päälle.
6. Mittaa kuminauhaa haluamasi määrä. Sopiva määrä on sellainen, jonka avulla pussin suu kiristyy siististi kopan suuaukon ympärille. Pujota kuminauha nauhakujaan, apuna voi käyttää esim hakaneulaa, ja ompele tai solmi kuminauhan päät yhteen.
7. Siisti lopuksi vielä sojottavat langanpäät ja hieno kangasverhoilu on valmis!

Ennen
Jälkeen

Itse käytin tähän Ikean kangasta ja muut tarvikkeet löytyivät kotoa. Ylijäämäkankaasta voi taiteilla vaikka tyynyn kopan sisään! 

Mukavia ompeluhetkiä!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Reissuun valmistautumista

Vuodenvaihteessa sain osaksi kesää työtarjouksen, josta en yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Tämän seurauksena vietämme tulevat kuusi viikkoa Riiviöiden kanssa maaseudun rauhassa sukulaisteni luona. Itseasiassa samassa paikassa, mistä Riiviöt ovat alunperin kotoisin. Ennen kuin loikkaamme maalle vievään bussiin piti kuitenkin tehdä hiukan valmisteluja.


Ensimmäisenä listalla oli saada kissoille sopivat punkkikarkotteet, sillä suuntaamme alueelle, missä on paljon punkkeja. Saimme reseptin niskaan laitettavaan liuokseen tutulta eläinlääkäriltä, jonka luona olemme aikaisemminkin käyneet. Punkkiaineet olisin varmaan laittanut myös siinä tapauksessa, että olisimme viettäneet koko kesän kaupungissa.

Toisena tehtävänä oli uusia kuljetuskoppa. Vanha ferplastin muovinen laatikko on ollut alusta asti epäkätevä ja nyt se alkaa myös pikkuhiljaa hajoamaan käsiin. Olen metsästänyt sopivaa uutta koppaa jo jonkin aikaa ja lopulta päädyin Ikean Lurvig koppaan. Lurvig on aikalailla samankokoinen kuin vanha ferplastimme ja siksi päädyinkin valitsemaan juuri sen. Ensi sunnuntaina se pääseekin oikeaan tulikokeeseen, kun edessä on yli neljän tunnin bussimatka.

Mörkö näyttää, että uuteen koppaan mahtuu hyvin pari Riiviötä

Entinen uskollisesti palvellut koppa on jo vanha ja kulunut

Näillä eväillä onkin hyvä lähteä puoleksitoista kuukaudeksi kesälaitumille. Riiviöt viettämään lomaa ja emäntä töihin.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Päiväni Riiviönä, Mymmeli 3 vuotta

Eilen, 11.6. tuli Mymmelillä kolme vuotta täyteen! Eilen minulla oli töissä pitkä päivä ja illallakin paljon muuta puuhaa, joten siirrettiin päivän juhlistamista tälle päivälle, kun minullekin osui arkivapaa. Mymmelille asialla ei ollut niin väliä ;). Päätin pitkästä aikaa myös laittaa kasaan päivä kanssamme -tyyppisen postauksen ja jaaritella siitä, miltä vapaapäivä saattaa meidän huushollissa näyttää.

Synttärisankari

Aamu alkoi tyypilliseen tapaamme aikaisin ja päivä polkaistiin käyntiin kunnon aamupalalla. Kissoille oli tarjolla märkäruokaa aktivointikuppien virkaa toimittavista Ikean jääpalamuoteista. Kuvassakin näkyvät viritykset tarttuivat mukaan muutama viikko sitten, ja ovat osoittautuneet hinta-laatu suhteeltaan erinomaisiksi! Aktivointikuppeina nämä eivät ole erityisen vaikeita ja sopivat varmasti sellaisellekin kisulle, joka vasta aloittelee älypelien maailmaan tutustumista.



Aamupalan jälkeen kulutin aikaa touhuamalla omia rästiin jääneitä asioitani samalla, kun Riiviöt siirtyivät jatkamaan omia aamupuuhiaan.

Puolenpäivän tienoilla Mörkö kipitti maukumaan eteiseen ilmoittaen näin, että oli päiväkävelyn aika. Nykyään vien kissat ulos erikseen. Yhden kissan hallinta hihnan päässä on loppupeleissä paljon helpompaa kuin kahden erisuuntiin kiskovan riiviön. Hihnalenkkeilyn lisäksi Riiviöillä on kesäaikaan lähes vapaa pääsy parvekkeelle harrastamaan naapurikyyläystä aina, kun joku palvelusväestä on paikalla.


Iltapäivällä paneuduttiin hajuerottelun ihmeelliseen maailmaan. Viime talven ja kuluneen kevään aikana jaksamiseni ja mielikuvitukseni tempputreenien suhteen on ollut jollain omalla lomallaan. En ole jaksanut keksiä ja suunnitella uusia treenejä tai temppuja opeteltavaksi. Ollaankin siis päädytty vain vahvistamaan vanhoja jo opittuja juttuja ja annettu mielikuvitukselleni hermolomaa. Viime viikolla sain kuitenkin inspiraation hajuerottelusta ja nose workista. Kauan kaivatun inspiksen takia treenit olikin pakko pistää pystyyn lähes heti! Haeskelin koulutusvinkkejä internetin ihmeellisestä maailmasta ja sain tekosyyn ostaa kaupasta Pilttiä.


Koska kuulun niihin ihmisiin, jotka innostuvat ensin täysillä uudesta asiasta, mutta menettävät kiinnostuksen koko touhuun muutamassa viikossa, päätin tällä kertaa suunnitella treenit järjestelmällisesti. Jospa näin oma mielenkiintoni pysyisi yllä pidempään ja päästäisiin tässä asiassa alkeita pidemmälle. Kirjaan siis treeneistä ylös lähtötason, tapahtuneen edistyksen (tai takapakit) ja ehdotuksia seuraavalle kerralle.


Ensimmäiseksi hajuksi valitsin kissoille kanelin, koska se on voimakas haju, eikä herätä kissoissa ällötystä. Mymmelin kanssa ollaan nyt siinä pisteessä, että palkkaan purkin koskettamisesta ja pikkuhiljaa liitän käskysanaa (kaneli) mukaan. Mörkö on myös samassa pisteessä. Seuraavaksi pitäisi keksiä sopiva ilmaisutapa oikean hajun löytyessä. Ehkä purkin napauttaminen tassulla tai istuminen?


Loppupäivä kuluu näillä näkymin sohvalla lojuessa, rallitellessa ympäri asuntoa ja kyylätessä naapureita parvekkeella.

Tällaista meille tällä kertaa. Miten teidän lukijoiden kesän vapaapäivät ovat kuluneet? :)