perjantai 18. elokuuta 2017

Iltarutiini

Välillä satunnaisesti kärsin nukahtamisvaikeuksista. Mymmeli fiksuna ja avuliaana kissana ilmeisesti tietää, että rutiinit auttavat tämmöisiin tapauksiin. Yhteistyöllä meille onkin kehittynyt ihan omat iltarutiinit ja nukkumaanmeno muistuttaa jo enemmän hyvin harjoiteltua tanssikoreografiaa.

Koreografia alkaa mennessäni pesemään hampaita. Mymmeli seuraa mukana ja vahtii tätä tärkeää toimitusta vessanpöntön päältä. Raahautuessani vessasta makuuhuoneeseen Mymmeli kiertää jalkojani ja puskee välissä nilkkojani kujerrellen rauhoittavasti. Ryömiessäni sänkyyn peiton alle Mymmelin haukansilmät seuraavat jokaista liikettäni. Tätä seuraa koreografian tärkein vaihe: kun olen saanut asetuttua mukavaan asentoon, Mymmeli kömpii vatsani päälle ja heittää kehruukoneet käyntiin. Joskus saatan huomaamattomuuksissani asettua makaamaan kyljelleni, jolloin Mymmeli tuijottaa paheksuvasti vieressä niin kauan, että tajuan kääntyä oikeaan asentoon, selälleni. Etutassuillaan Mymmeli leipoo peitteitä kehräämisen tahdissa. Kun peitteet ovat Mymmelin mielestä sopivassa asennossa, asettuu pikkuherra arvolleen sopivasti makuuasentoon. Tässä kohtaa palvelijattaren kuuluu tajuta aloittaa oikeanlainen paijaus: kaksin käsin pitkillä vedoilla korvista hännänpäähän. Jos näin ei tapahdu, Mymmeli puskee käsiä niin kauan, että silitys alkaa. Paijauksen saa lopettaa sitten, kun kissaherra niin päättää.

Kehruukoneet pidetään käynnissä niin kauan, että palvelijatar on vaipunut untenmaille. Sitten pikkuriiviö siirtyy takaisin omiin puuhiinsa, valmistautuu todennäköisesti öisiin painimatseihin ja rallitteluihin. Mutta palvelijatar sentään nukkuu kuin tukki.

Ai, että minä rallittelisin yöllä? Höpönpöpön...

perjantai 11. elokuuta 2017

Sydänherkut

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut ja haaveillut tekeväni tekeväni itse kissoille treeninameja. Koska herkkujahan ei tunnetusti voi olla varastossa liikaa ja tykkään näperrellä kaikkea tällaista pientä. Tänään päätin ottaa vihdoin härkää sarvista ja ryhtyä tuumasta toimeen. Pienen googlailun ja pohtimisen jälkeen löysin kivan reseptin, jota hiukan sovelsin. Nämä namit voisi tehdä mistä tahansa sydämestä, mutta päädyin possuun sen ilmiselvän maittavuuden takia.

Kokkikolmosen keittiövälineet

Myös laadunvalvojat olivat paikalla.

Ohjeessa neuvotaan keittämään sydän kypsäksi, paloittelemaan sopiviksi paloiksi ja kuivattamaan huoneenlämmössä. Itse kokeilin vielä keittämisen jälkeen kuivatella namusia uunissa miedolla lämmöllä, jotta mahdollisimman paljon kosteutta haihtuisi. En ole ihan varma, oliko tällä sen suurempaa vaikutusta, mutta tulipahan testattua. Nämä namuset kannattaa säilyttää jääkaapissa.

Namuset menossa uuniin

Koemaistajien mielestä nämä olivat siistein juttu pitkään aikaan! Yläfemmoja sateli, sanottiin monta kertaa reippaasti käsipäivää ja pönötettiin pitkiä aikoja kerjuu -asennossa. Näitä namusia pitää selvästi tehdä uudestaankin!




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Vuosi blogeilua takana

6.8.2016 oli päivä, kun uskaltauduin julkaisemaan ihan ensimmäisen postauksen ja Riiviökissat näki päivänvalon. Ennen tätä olin vain ihastellut muiden blogeja ja haaveillut joskus kirjoittavani itsekin. Vuoteen on mahtunut vaikka sun mitä. Kaikki jutut ei ole edes ehtineet tänne blogin puolelle!

Aloittaessani kirjoittamaan hömppäilyjä meidän arjesta en olisi uskonut tutustuvani näin moniin, ihaniin, ihmisiin ja pääseväni osaksi aivan mahtavaa yhteisöä. Arjen kommellusten jakaminen muiden kanssa on tuonut lisää sisältöä ja uusia näkökulmia omaan kissaharrastukseen. Iso kiitos kuuluu siis teille, jotka jaksatte lukea juttujamme ja ilahduttaa meitä kommenttiboksissa!

Alkuvuodesta blogi piti hitaampaa tahtia postauksissa, muiden kiireiden viedessä aikaa ja syödessä motivaatiota kivalta harrastukselta. Nyt, syksyä kohti mentäessä, into kirjoittamiseen on taas palannut ja voidaan ylläpitää hieman tiheämpää postaustahtia.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille, meillä ainakin on ollut kissamaisen hauskaa!