torstai 14. helmikuuta 2019

Kuin kissat ja koirat #2

Mörkö ja Hilda ovat päässeet ystävystymisessään jo siihen pisteeseen, että sopivat samaan kuvaan!

"Kuka kutsui suden sohvalle?!"

"Äiti, se vei miun pedin!"

Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille <3

torstai 31. tammikuuta 2019

Arkistojen kätköistä

Mymmeli, urbaani leijona

Metsän hurjin peto tutkailee metsästysmaitaan

Satuin tiistaiaamun tylsyyspuuskassa selaamaan dropboxista vanhoja kuvia ja törmäsin sellaisiin kuviin, jotka eivät syystä tai toisesta ole päätyneet blogin puolelle. Kuvat olivat jääneet roikkumaan "työn alla" -kansioon ja iloisesti unohtuneet sinne. Kävimme kuvat yhdessä Mymmelin kanssa läpi ja olimme molemmat sitä mieltä, että olisihan se sääli jättää nämä arvokkaat dokumentit suuresta kaupunkileijonasta julkaisematta.

Jylhäkallion valtias

Kissapeto on tarkalla hajuaistillaan ja pettämättömällä kuulollaan paikallistanut saaliin

Löydöistä inspiroituneena taidan raivata taas pitkästä aikaa kalenterista tilaa kissavalokuvausharrastukselle.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Kuulumisia, Hilda neljä kuukautta


Loppuvuosi 2018 sujui meillä leppoisissa merkeissä, eikä vuoden 2019 alkupuoliskossakaan ole ollut valittamista.

Opiskeluvuoden päättivät pieneläinkirurgian ja anestesiologian kurssit. Molemmat kurssit olivat todella mielenkiintoisia ja tulevan työelämän kannalta tärkeitä, mutta samalla melko raskaita opiskella, kun uutta tärkeää asiaa tuli todella paljon lyhyessä ajassa. Nämä tentit saatiin onneksi selätettyä ennen joulua, eli lomaa sai viettää ihan rauhassa. Vuosi 2019 startattiin sitten hevossairauksien kurssilla, minkä tentti häämöttää jo parin viikon päässä.


Joululomaa lähdimme melko perinteisesti viettämään vanhempieni luokse. Tänä vuonna kuitenkin sovimme äitini kanssa, että kissat saisivat jäädä viettämään joulua tänne pääkaupunkiseudulle talouden kaksilahkeisen kanssa. Tämä järjestely oli erittäin toimiva useastakin syystä. Ihan ensimmäisenä matkustaminen junassa tämmöisen eläintarhan kanssa on haastavaa. Toinen syy on se, että kissoille on huomattavasti stressittömämpää viettää joulua kotona, kuin kolmen koiran kanssa vieraassa paikassa. Samalla kissat saivat myös hermolomaa pennusta.

Hilda oli joulun aikana aivan haltioissaan isoista koirista! Vastassahan oli tuttuun tapaan valkoinenpaimenkoira Aino ja saksanpaimenkoira Tellu. Aino otti Hildan heti omakseen, pesi pennun korvat ja jaksoi leikittää pentua naskalihampaiden osumista huolimatta. Tellu oli hieman hitaammin lämpenevää sorttia ja otti aikansa ennen kuin se alkoi leikkiä Hildan kanssa. Joulun ohjelmaan koirilla kuului tottakai pitkiä ulkoiluja lumisissa maisemissa ja jouluaattona kaikki saivat herkkuluut. Kissoille olin jättänyt jouluherkuksi kuivattuja kuoreita, Riiviöiden herkkua.

Joulu sujui siis rauhallisissa merkeissä ja oli ihanaa päästä lomailemaan kotiseudulle.


Palasimme Hildan kanssa pääkaupunkiseudulle tapaninpäivän jälkeen. Välipäivät vietimme ansaittua lomaa ja Hilda pääsi osallistumaan ensimmäiselle vaellukselleenkin! Kävimme muutaman kilometrin mittaisen lenkin Meikojärven ulkoilualueella. Vaikka lenkin pituus ei päätä huimannut meni maisemia ihmetellessä ja evästaukoa pitäessä useampi tunti. Hilda jaksoi todella hienosti ja saamme siitä varmasti todella reippaan eräkoiran! 

Uudenvuodenaatto meni niinikään rauhallisesti. Joskus olen tainnut täälläkin mainita ensimmäisen koirani olleen todella paukkuarka, ja sen kanssa uudet vuodet olivatkin yhtä helvettiä. Nyt stressasin itse etukäteen todella paljon, miten Hilda reagoi raketteihin. Sain kuitenkin onnekseni yllättyä positiivisesti, kun Hildaa ei raketit kiinnostaneet pätkääkään. Kissathan eivät ole onneksi koskaan olleet raketeista moksiskaan ja osasivat siis näyttää Hildalle hyvää esimerkkiä. 


Vuodenvaihteen jälkeen menimme Hildan kanssa pentukurssille! Kurssilla opetellaan elämän perustaitoja ja samalla koira oppii oppimaan ja käyttäytymään hallitreeneissä.

Ensimmäisellä kurssikerralla opeteltiin katsekontaktia, maahan menoa, luopumista ja vastaehdollistaminen perusteita.

Toisella kurssikerralla jatkettiin katsekontaktin vahvistamista ottamalla mukaan liike ja vahvistettiin luopumista. Uusina asioina otettiin paikallaan oloa ja perusasentoa.

Kotiläksynä olemme treenanneet samoja asioita kotonakin ja aivan pakko sanoa, että Hilda on ollut älyttömän noheva ja hoksaavainen koulutuksen suhteen! Olen tosi tyytyväinen, että olen saanut tällaisen koiran.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille lukijoille!