perjantai 17. marraskuuta 2017

Lääkärileikkejä

Eläinlääketieteen opiskelijoiden kissakerho Felis järjesti jälleen kissojen käsittelyharjoitukset, joihin Riiviöt pääsivät mukaan demokissoiksi. Harjoitukset saivat viime keväänä hyvää palautetta, joten päätimme järjestää ne uudelleen hiukan isommalla kokoonpanolla.

Harjoitusten idea oli, että sellaiset opiskelijat, joilla ei ole omaa kissaa, tai muuten paljoa kissakokemusta, pääsisivät kokeilemaan kissan käsittelyä, yleistutkimusta ja esimerkiksi verinäytteenottoasentoja.

Harjoitusten aluksi käytiin läpi yleisiä asioita siitä, miten kissaa kannattaa lähestyä klinikalla ja miten kokemuksesta saa kissalle mahdollisimman helpon. Vetäjänä toimi kuudennen vuosikurssin opiskelija, joka on päässyt tekemään töitä kissoihin erikoistuneella klinikalla, ja jolla on muutenkin paljon kissakokemusta ennestään. Opin itsekin paljon uutta.

Viime keväänä saadun palautteen perusteella olimme päättäneet ottaa harjoituksiin mukaan vielä kolmannen kissan. Ystäväni ilmoitti Peikko-kissansa mukaan vapaaehtoiseksi. Harjoituksissa toisilleen vieraat kissat saatiin sijoitettua eri huoneisiin, mutta siitä huolimatta pientä jännitettä syntyi vieraiden kissojen hajun takia.

Harjoitusten aikana palkkasin Riiviöitä paljon nameilla. Mörkö popsi nameja mielellään ja yleisöstä välittämättä, mutta Mymmelille iski ujous ja edes namit eivät maistuneet. Lopussa kaikilta kissoilta tuntui menevän kärsivällisyys aika äärirajoille, joten siinä oli hyvä aika lopettaa. Harjoitusten jälkeen jäimme vielä hetkeksi hengailemaan ja annoimme tilanteen, ja kissojen, rauhoittua.

Päivän työt tehtynä ja masu täynnä nameja voi rentoutua! 

tiistai 26. syyskuuta 2017

Hammaslääkärissä

Mymmelille oli alkanut kertyä hammaskiveä takahampaisiin, joten päätin varata meille ajan hampaiden puhdistukseen. Saimme ajan viime viikon maanantai-iltapäiväksi klinikalta, jolla käyn opiskelujen ohella töissä.

Ei siis muuta kuin kissa laatikkoon ja matkaan. Sen jälkeen, kun Mymmeli tuli taloon, kissat eivät ole juurikaan matkustaneet yksin. Tämä huomioiden matka meni todella mallikkaasti, metrossa laatikosta kuului pientä purnausta, mutta sekin meni nopeasti ohi.

Vastaanotolla Mymmeli ei olisi millään halunnut tulla ulos kopastaan, ja lopulta päädyimmekin irrottamaan kantokopan kannen, jotta kissaa päästiin tutkimaan. Eläinlääkäri teki pikaisen yleistutkimuksen, että kaikki on kunnossa, ja samalla tsekattiin päivän paino. Meidän pikkukolli painaa jo 5,5 kiloa!

Kun Mymmeli oli saanut rauhoitteet, eläinlääkärimme kysyi, haluaisinko puhdistaa hampaat itse! Kokeneempi henkilökunta oli kokoajan mukana opastamassa ja antamassa neuvoja, mutta pääosan työstä sain tehdä omin kätösin.

Hammaskiveä oli kertynyt jonkinverran takahampaisiin, mutta muuten hampaat olivat siistit ja hyvässä kunnossa. Toimenpiteen jälkeen pistin Mymmelille herätteen ja se sai mennä rauhassa heräilemään heräämön häkkiin.

Hei, hei, kuulkaas nyt! Palvelijatar kertoi tän nyt kyllä aivan väärin! Oikeastihan minut huijattiin mukaan, luvattiin herkkuja ja että mentäis kivaan paikkaan. No herkkuja sain, mutta sain myös piikin pyllyyn!! Siitä tuli vielä semmoinen tosi hassu olo, että olin untenmailla vaikka kuinka pitkään. Sitten, kun tulin tajuihini, jouduin odottelemaan jossain, mitä palvelijatar kutsui "heräämöksi", niin kauan että palvelijattaren työvuoro loppui. Kävi se minua säännöllisesti paijaamassa ja lässyttämässä, samoin kuin muukin henkilökunta, mutta välissä kuulin, miten se paijasi myös muita kissoja!! Onneksi tältäkin reissulta päästiin lopulta kotiin. 

- Mymmeli 

Puhtaita hampaita kehtaa vilautella tirpoille!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Uusia kujeita

Niin se vaan alkaa näyttää pikkuhiljaa siltä, että kesä on ohi ja syksy on saapunut. Joku saattaa muistaa viime vuodelta, että olen aivan ehdoton syysihminen! Rakastan kirpeitä ilmoja ja ruska saa luonnon näyttämään todella kauniilta. Myös kissojen kuvaaminen on syksyisin jotenkin helpompaa, kun kesän porottava aurinko ei häiritse.


Syksy on merkinnyt minulle myös aina uusia alkuja ja uusia asioita elämässä. Tämän kunniaksi Mymmeli opettelikin ihan itse uuden tempun, joka on samalla ihka uusi tapa riiviöidä. Pikkukollinkutkale opetteli avaamaan keittiön kaapit! Tai ei tietenkään kaikkia keittiönkaappeja, vain ja ainoastaan sen, missä säilytämme kissanruokaa ja treeninameja.

Voitte vapaasti kuvitella hämmästyksen, kun kotiin tullessa keittiön lattialta löytyi useampi herkkupussi revittynä auki, sisällöt kadonneena tai levitettynä pitkin lattiaa.

Mitäänhän en myönnä!

Seuraavaksi varmaan kuulen jonkun kysyvän, mistä voin tietää juuri Mymmelin olleen asialla. Aluksi en toki tiennytkään, mutta Mymmeli jäi vielä samana iltana kiinni itseteosta. Mörkö on luultavasti ollut kuitenkin mukana herkuttelemassa.

Myös Mymmelin aikaisemmat tempaukset puhuvat puolestaan. Samaa temppua on sovellettu myös vaatekaappeihimme. Tassulla napataan kiinni oven alakulmasta ja kiskaistaan pari kertaa kunnolla. Ovi aukeaa, ja tadaa: kissoilla on vapaa pääsy kaappiin.

Vaatekaappien kohdalla tästä tempauksesta ei ole koskaan ollut mitään varsinaista haittaa, mitä nyt joskus olen saanut keräillä vaatteitani lattialta. Ruokakaapin kohdalla tämä saattaa aiheuttaa ongelmia, sillä ylensyöntihän ei tietenkään ole hyväksi. Tällä kertaa herkuttelusta ei onneksi aiheutunut mitään haittaa kenellekään,  sillä herkkuja ei ollut kadonnut kovinkaan suurta määrää. Pojat saivat iltapalalla vain normaalia pienemmät ruoka-annokset. Vastaisuuden varalle voisimme viritellä kaappiin jonkun systeemin, ettei sitä saisi auki ilman ihmisten sorminäppäryyttä.

Mymmeli on toisaalta niin etevä ja kekseliäs, että jää nähtäväksi pitääkö sellainenkaan ratkaisu sitä poissa herkkujen luota.

Odottakaapas vaan, vielä minä tämänkin pulman selvitän!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Terkkuja mummilasta

Tämä postaus tulee ehkä himpun verran myöhässä kuluneen viikon kiireiden takia. Kesälomani viimeisenä viikonloppuna suuntasimme äitini luokse Savoon, missä Riiviöt pääsivät tervehtimään pitkästä aikaa Tellervo ja Aino koiruuksia.

Yllätys oli melkoinen, kun perille päästessämme pienestä ja suloisesta Tellu-pennusta ei näkynyt jälkeäkään, vaan vastassa olikin iloinen ja kaunis, nuori, saksanpaimenkoiraksi tunnistettava Tellu. Melkoinen kasvupyrähdys! Riiviötkin olivat tästä muutoksesta kovin ihmeissään, ei ihan tiedetty miten päin oltais. Ei kyllä toisaalta tiennyt Tellukaan.

Ai miten niin en saa jahdata kissoja?

Koska Tellu ei ollut nähnyt kissoja pitkään aikaan, Riiviöt toisaalta kiinnostivat sitä kovasti, ja taas toisaalta hiukan pelottivat. Tästä hämmennyksestä johtuen, Tellun piti välillä komentaa kissoja haukkumalla ja pienesti murisemalla. Seuraavassa hetkessä Tellu jo pyysikin kissoja leikkiin ja toi niille leluja.

Riiviöt suhtautuivat Telluun vähintäänkin samanlaisella epäluulolla. Mörkö haisteli Tellun kanssa jo nenäkkäin, mutta ei ollut kovin otettu leikkiinkutsusta, vaan vastasi siihen murisemalla. Mymmeli vietti suurimman osan ajasta koirien ulottumattomissa ja ilmaantui paikalle, kun koirat vietiin lenkille tai ruokaa tarjoiltiin.

Valkoinenpaimenkoira Aino sen sijaan osaa jo käyttäytyä kissojen seurassa todella mallikkaasti! Mymmeli ja Aino mahtuvat nukkumaan samalle sohvalle ongelmitta, ja Aino tietää, että liian rajun leikin seurauksena kissa saattaa räpsäyttää tassulla.


Eiköhän Tellukin vielä opi, kunhan tuosta kasvaa ja viisastuu :)

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Vessajuttuja

Muuttaessamme viime syksynä uuteen asuntoon, piti muiden asioiden ohella myös hiekkalaatikkojen sijoitus miettiä uudelleen. Vanhassa asunnossamme vessat olivat eteisessä ja wc/kylpyhuoneessa. Uudessa asunnossa wc on kuitenkin niin pieni, ettei sinne yksinkertaisesti mahdu enää hiekkistä. Päädyimme sijoittamaan yhden laatikon eteiseen ja jättämään toisen laatikon sijainnin mietinnän alle joksikin aikaa. Ja sitähän sitten pohdittiinkin lähes kymmenen kuukautta.

Poitsuilla ei ollut onneksi mitään ongelmaa käyttää pelkästään yhtä hiekkistä, joten siksi asia varmaan saikin hautua näin kauan. Oli aika selvää, että toiselle laatikolle ainoa järkevä paikka on olohuoneessa. Olin myös jo päättänyt, että haluan hiekkiksen siististi kaappiin piiloon, samaan tyyliin kuin Maunolla ja Epulla. Uuden kaapin ostaminen vain hiekkalaatikkoa varten olisi kuitenkin ollut liian kallis hankinta, eikä meillä ollut sopivaa kaappia valmiina. Selailinkin pitkään paikallisten kirpputorien ja tori.fi:n tarjontaa. Huomannette tässä kohtaa, että selailu on ollut lähes häpeällisen epäsäännöllistä, sillä en kuitenkaan ollut täysin varma millaiseen kaappiin haluaisin hiekkiksen piilottaa. Vihdoin, viime viikonloppuna, sopiva kaappi käveli vastaan tori.fi:ssä, ja saimme päästää sisäiset Ikea-hakkerimme irti.

Talouden kaksilahkeinen osasi nohevana tehdä kaapin seiniin sopivan kokoiset kulkuaukot samalla, kun allekirjoittanut sovitteli pieniä eteismattoja kaappiin keräämään irtohiekat tassuista.



Kaappi on ihan kuin mittatilauksena tehty pienemmälle hiekkalaatikollemme ja juuri sopivan korkea, että yksi Riiviö mahtuu siellä asiansa hoitamaan. Tulevaisuudessa yritän ehkä keksiä siistimmän tavan viimeistellä nuo kulkuaukkojen reunat. Tällä hetkellä ne on hutaistu valkoisella ilmastointiteipillä.

Laatikko on ollut jo mukavasti käytössäkin, joten selvästikään tämä ei ollut mikään turha hankinta!





torstai 24. elokuuta 2017

Mustikoita poimimassa

Viikon alussa tein päätöksen, että viimeistään nyt, kun lomani vihdoin alkaa, on aika suunnata mustikkametsään. Paras aika tähän olisi ehkä ollut jo heinäkuun puolella, mutta ehkei vielä olisi liian myöhäistä. Ja mikä tekisikään retkestä mukavamman kuin kissaseura?


Keskiviikkona pakkasimme siis Mörkön kanssa kamat autoon ja suuntasimme kohti marja-apajia. Olin valinnut paikan läheltä vanhaa asuntoani, mistä kävin viime kesänä hakemassa melkein kaksi ämpärillistä mustikoita. Jätin auton metsän reunaan, mistä kävelimme Mörkön kanssa loppumatkan. Kävelyosuus sujui jotakuinkin hyvin. Muutaman kerran tosin jouduin poimimaan poitsun syliini jouduttaakseni matkantekoa. 

Suuruudenhulluna olin ajatellut, että kyllähän metsästä nyt vähintään kymmenen litraa, eli siis yksi ämpärillinen, mustikoita irtoaa. Itse asiaan päästyäni totesin olevani iloinen, jos saisimme ämpärin edes puolilleen. Varpuja kasvoi kyllä tiheässä, mutta marjoja oli aika harvassa. Olisi pitänyt hoitaa tämäkin asia ajallaan, kun mustikat olivat parhaimmillaan. 

Näillä varusteilla mentiin!

Vietimme Mörkön kanssa metsässä lähes neljä tuntia. Mörkö tutkaillen ja haistellen uusia, jänniä juttuja, ja minä kyykkien mustikanvarpujen seassa. Lopulta kannoimme kotiin hiukan vajaa viisi litraa mustikkaa. Olin ottanut Mörkölle mukaan viidentoista metrin hihnan, joten poitsun ei tarvinnut kyykkiä jatkuvasti vieressäni, vaan liikkumavaraa riitti. Ja minähän en tietenkään malttanut olla räpsimättä muutamaa kuvaa marjanpoiminnan välissä. 



Joko teillä on mustikoita tarpeeksi pakkaseen?

perjantai 18. elokuuta 2017

Iltarutiini

Välillä satunnaisesti kärsin nukahtamisvaikeuksista. Mymmeli fiksuna ja avuliaana kissana ilmeisesti tietää, että rutiinit auttavat tämmöisiin tapauksiin. Yhteistyöllä meille onkin kehittynyt ihan omat iltarutiinit ja nukkumaanmeno muistuttaa jo enemmän hyvin harjoiteltua tanssikoreografiaa.

Koreografia alkaa mennessäni pesemään hampaita. Mymmeli seuraa mukana ja vahtii tätä tärkeää toimitusta vessanpöntön päältä. Raahautuessani vessasta makuuhuoneeseen Mymmeli kiertää jalkojani ja puskee välissä nilkkojani kujerrellen rauhoittavasti. Ryömiessäni sänkyyn peiton alle Mymmelin haukansilmät seuraavat jokaista liikettäni. Tätä seuraa koreografian tärkein vaihe: kun olen saanut asetuttua mukavaan asentoon, Mymmeli kömpii vatsani päälle ja heittää kehruukoneet käyntiin. Joskus saatan huomaamattomuuksissani asettua makaamaan kyljelleni, jolloin Mymmeli tuijottaa paheksuvasti vieressä niin kauan, että tajuan kääntyä oikeaan asentoon, selälleni. Etutassuillaan Mymmeli leipoo peitteitä kehräämisen tahdissa. Kun peitteet ovat Mymmelin mielestä sopivassa asennossa, asettuu pikkuherra arvolleen sopivasti makuuasentoon. Tässä kohtaa palvelijattaren kuuluu tajuta aloittaa oikeanlainen paijaus: kaksin käsin pitkillä vedoilla korvista hännänpäähän. Jos näin ei tapahdu, Mymmeli puskee käsiä niin kauan, että silitys alkaa. Paijauksen saa lopettaa sitten, kun kissaherra niin päättää.

Kehruukoneet pidetään käynnissä niin kauan, että palvelijatar on vaipunut untenmaille. Sitten pikkuriiviö siirtyy takaisin omiin puuhiinsa, valmistautuu todennäköisesti öisiin painimatseihin ja rallitteluihin. Mutta palvelijatar sentään nukkuu kuin tukki.

Ai, että minä rallittelisin yöllä? Höpönpöpön...

perjantai 11. elokuuta 2017

Sydänherkut

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut ja haaveillut tekeväni tekeväni itse kissoille treeninameja. Koska herkkujahan ei tunnetusti voi olla varastossa liikaa ja tykkään näperrellä kaikkea tällaista pientä. Tänään päätin ottaa vihdoin härkää sarvista ja ryhtyä tuumasta toimeen. Pienen googlailun ja pohtimisen jälkeen löysin kivan reseptin, jota hiukan sovelsin. Nämä namit voisi tehdä mistä tahansa sydämestä, mutta päädyin possuun sen ilmiselvän maittavuuden takia.

Kokkikolmosen keittiövälineet

Myös laadunvalvojat olivat paikalla.

Ohjeessa neuvotaan keittämään sydän kypsäksi, paloittelemaan sopiviksi paloiksi ja kuivattamaan huoneenlämmössä. Itse kokeilin vielä keittämisen jälkeen kuivatella namusia uunissa miedolla lämmöllä, jotta mahdollisimman paljon kosteutta haihtuisi. En ole ihan varma, oliko tällä sen suurempaa vaikutusta, mutta tulipahan testattua. Nämä namuset kannattaa säilyttää jääkaapissa.

Namuset menossa uuniin

Koemaistajien mielestä nämä olivat siistein juttu pitkään aikaan! Yläfemmoja sateli, sanottiin monta kertaa reippaasti käsipäivää ja pönötettiin pitkiä aikoja kerjuu -asennossa. Näitä namusia pitää selvästi tehdä uudestaankin!




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Vuosi blogeilua takana

6.8.2016 oli päivä, kun uskaltauduin julkaisemaan ihan ensimmäisen postauksen ja Riiviökissat näki päivänvalon. Ennen tätä olin vain ihastellut muiden blogeja ja haaveillut joskus kirjoittavani itsekin. Vuoteen on mahtunut vaikka sun mitä. Kaikki jutut ei ole edes ehtineet tänne blogin puolelle!

Aloittaessani kirjoittamaan hömppäilyjä meidän arjesta en olisi uskonut tutustuvani näin moniin, ihaniin, ihmisiin ja pääseväni osaksi aivan mahtavaa yhteisöä. Arjen kommellusten jakaminen muiden kanssa on tuonut lisää sisältöä ja uusia näkökulmia omaan kissaharrastukseen. Iso kiitos kuuluu siis teille, jotka jaksatte lukea juttujamme ja ilahduttaa meitä kommenttiboksissa!

Alkuvuodesta blogi piti hitaampaa tahtia postauksissa, muiden kiireiden viedessä aikaa ja syödessä motivaatiota kivalta harrastukselta. Nyt, syksyä kohti mentäessä, into kirjoittamiseen on taas palannut ja voidaan ylläpitää hieman tiheämpää postaustahtia.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille, meillä ainakin on ollut kissamaisen hauskaa!





perjantai 28. heinäkuuta 2017

Heinäkuun hulinoita

Kesä on meillä Riiviöiden kanssa kiitänyt ohi hurjaa vauhtia ja tuntuu ettei ehtinyt edes kissaa sanoa, kun olikin jo heinäkuun viimeinen viikko. Tähän kesään ei ole vielä toistaiseksi mahtunut hirveän montaa oikeaa kesäpäivää, mutta aina sellaisen sattuessa kohdalle ollaan otettu siitä kaikki ilo irti!

Kesän alussa listattiin tänne blogiinkin kaikkia jänniä juttuja, mitä meinataan kesän kuluessa tehdä, (ne löytyy Täältä). Yllätykseksemme lähes kakki suunnitelmat ovat toteutuneet:

Ollaan päästy ulkoilemaan paljon ja uusia lenkkipolkuja on löytynyt jo aika mukava määrä. Mörkö tykkäisi ulkoilla enemmänkin, ehkä jopa pitempiä matkoja, ja Mymmeli tyytyy lyhyempiin pyrähdyksiin kotipihan pusikoissa ja metsän reunassa.

Sisällä palvelusväki on järjestänyt leikkejä ja muuta ihan kivaa aktiviteettia. Riiviöt järjestävät tottakai myös ihan omaa tekemistä silloin, kun palvelusväki ei jouda heitä viihdyttämään. Yleensä siis yöaikaan. Asunnossamme raikaa tällöin iloinen tassujen töpsötys, kun talouden herrasväki pistää ranttaliksi ja päättää, että sänky on nyt heidän taistelutantereensa ja eteisen käytävä muuttuu oikein mainioksi kiihdytyskaistaksi. Listalla mainitut pitkät päiväunet voidaan ottaa sitten, kun palvelusväki herää omiin askareihinsa.

Aikalailla, kesä on tähän mennessä ollut täynnä niitä paljon puhuttuja kissanpäiviä.


torstai 20. heinäkuuta 2017

Retki merenrantaan

Vähän aikaa sitten teimme Mörkön kanssa retken meren rantaan katsomaan lokkeja ja pullasorsia.


Rannan linnut ovat todella kesyjä ihmisten tarjoilemien herkkujen ansiosta, joten ne eivät juurikaan säikkyneet vieressä ihmettelevää kissaakaan. Myös Mörkö herätti joissain ohikulkijoissa pientä ihmetystä ja muutama tuli jopa silittelemään. Sain olla taas ylpeä emäntä: miten reippaasti Mörkö osaa käyttäytyä. 

Hei palvelijatar, oisko sorsapaisti iltapalaksi mitään?
Sorsapaistia ei sentään napattu mukaan, eikä hätyytelty lintuja muutenkaan. Vähän vain vaanittiin nurkan takana ;) 

Sinne jäi sorsat
Mörkö olisi varmasti viihtynyt rannassa lintuja ihmettelemässä vaikka kuinka kauan, mutta niin se vain piti kotiin mennä tälläkin kertaa. Rantaan mennään kyllä vielä uudestaankin! 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Satumetsän siimeksessä


Kesäisessä metsässä on aivan varmasti pieni ripaus taikaa.




Näin meillä on vietetty ja vietetään parhaat kesäpäivät. Rymytään pitkin metsiä, haistellaan kukkia ja vaanitaan tirppoja. Ei ole kiire minnekään ja seuraava seikkailu saattaa odottaa jo nurkan takana. Uusia kissanmentäviä lenkkeilypolkuja löytyy jatkuvasti.

Mymmeli ei oikeastaan edes tykkää ulkoilla juuri muualla kuin metsässä. Aukeilla paikoilla ja teiden varsilla on pikkuherran mielestä liikaa hälinää ja vastaantulijoita. Metsässä taas puut ja pensaat tuovat suojaa, eikä siellä paljon muita liiku. Saa olla ihan rauhassa.

Saataisiinpa loppukesään näitä lämpimiä päiviä vielä paljolti lisää!



tiistai 4. heinäkuuta 2017

Askartelua

Tässä huushollissa ei tapahdu yhtään mitään Riiviöiden tietämättä, eivätkä pojat yksinkertaisesti suostu jäämään mistään ulkopuolelle. Oli kyseessä sitten ruuanlaitto, sängynpetaus, suihkussa käynti tai vaikka aamuöinen vessareissu, on talouden johtoryhmä paikalla jakelemassa ohjeita ja neuvoja.

Näin kävi tottakai myös innostuessani pitkästä aikaa askartelemaan.

Hei palvelijatar, mitä sie oikeen teet? Mitä näistä purkeista tulee? Saako niitä kokeilla?

Laitetaanko näihin sit kissanruokaa?

Ei Mymmeli, niitä ei täytetä kissanruualla vaan niissä olisi tarkoitus polttaa kynttilöitä.

Vai kynttilöitä, ootko ihan varma...

 Hyvähän se on, että herrat vahtivat. Muutenhan palvelijatar saattaisi häslätä ihan mitä sattuu. 

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Urbaani peto #2

Mymmelin suorastaan hurmaavista ruokailutavoista on voinut aikaisemmin lukea Täältä. Nyt sama meno saa jatkoa, kun puhelimen arkistoihin sattui tallentumaan kuva Mymmelistä ja kuvassa suhteettoman suurelta näyttävästä synttärikalasta:


Kupistahan tuota vonkaletta ei tietenkään voitu tälläkään kertaa syödä, vaan fisua vedettiin pitkin keittiön lattiaa ja varmistettiin ettei se vahingossakaan enää sätki karkuun. Kaksi viikkoa pakkasessahan ei välttämättä ollut riittävä aika nitistämään tämmöistä mamelukkia.

Onneksi meidän suurelle saalistajalle ei yksikään kala ole liian hurja.

P.s. Jos ihan rehellisiä ollaan niin tilannehan päättyi siihen, että palvelijatar pilkkoi fisua pienempiin osiin, joita ei Mymmelinkään tarvinnut enää teurastaa.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Yhtä juhlaa

Kesäkuu meinaa meillä Riiviöiden kanssa mennä pelkäksi juhlinnaksi. Mörkö, juhannuslapsi, vietti nimittäin kolmatta syntymäpäiväänsä 26.6. Jälleen aion olla nolo emäntä, ja julkaisen täällä somessa suloisia lapsuuskuvia. Tämä kyseinen räpsäys on napattu päivänä, jona Mörkö kotiutui.

 

Aika paljon on herra kasvanut tuosta pienestä kaalinkerästä, joka oli pelkkää jalkaa ja häntää. <3 


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Paljon onnea Mymmeli!


Meidän nuoremmasta Riiviöstä on tullut jo iso poika! Tänään tuli mittarissa kaksi vuotta täyteen. Paljon on pikkuherra kasvanut ylläolevasta kuvasta, joka on otettu samana päivänä, kun Mymmeli muutti yhteen minun ja Mörkön kanssa. Kahdessa vuodessa Mymmelistä on kasvanut ihana rohkea kollinretku <3

Juhlan kunniaksi Riiviöt saivat makoisat kalat, jotka allekirjoittanut pari viikkoa sitten ihan itse nosti järvestä mato-ongella. (Kalat saivat kuitenkin käydä pakastimen kautta ennen päätymistään parempiin suihin.)


Syntymäpäivän kunniaksi Mymmeli sai paljon erityishaleja, joita reiluuden nimissä jaettiin myös Mörkölle.


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Jos metsään haluat mennä nyt...

Kesän to do -listalla luki, että pitäisi ulkoilla paljon, ja ulkoilemaan ollaan päästykin! Viimeksi tänään.


Koska ilmat suosivat ja aurinko lämmitti, lähdimme porukalla metsään piknikille. Riiviöillä oli eväänä herkkunaksuja, mutta ne jäivät suurimmaksi osaksi syömättä, sillä aika meni ihmetellessä kaikkea jännää. Palvelijattarella oli mukanaan vain vesipullo ja hyvä kirja.


Ulkoilmasta nauttien vierähti lähemmäksi kaksi tuntia. Lämpötila oli juuri sopiva auringon palvomiseen, muttei kuitenkaan ollut liian kuuma. Riiviöt innostuivat suuresti tirppojen vaanimisesta ja tekivät huimia syöksyjä lintujen perään. Saalista ei kuitenkaan tullut, sillä hihnat rajoittivat menemistä. Ehkä ensi kerralla sitten (niinvissiin...)

Kun on ensin aikansa riehunut ja tutkinut paikkoja, jaksaa hetken ottaa ihan rauhassa ja nauttia lämmöstä.
Koska molemmilla pojilla oli pitkät hihnat ja vietimme aikaa aukealla paikalla, saatoin itse istua rauhassa aloillani ja lukea välissä muutaman luvun hyvää kirjaa. Vilkuillen Riiviöiden touhuja kokoajan sivusilmällä.


Mymmeli on ilmojen lämmettyä reipastunut ulkona ihan silmissä. Nyt, kun tassut ei enää mene täyteen lunta tai muuten vaan kastu, hienohelma uskaltaa ja viitsii tepsutella mukana tosi reippaasti. Mörkö sen sijaan tykkää aina ulkoilla, oli kylmä tai lämmin, sade tai pouta, kesä tai talvi. Talvella ulkoilut kuitenkin jäi pihapiiriin ja läheiseen metsään. Nyt kesällä ajattelin pikkuhiljaa alkaa lisätä lenkkien pituutta ja mennä tutustumaan vaikka meren rantaan.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Haaveissa kesä

Kevät alkaa täällä pääkaupinkiseudulla olla jo pitkällä! Ulkona voi jo haistella kukkia ja jahdata kärpäsiä, ja tottakai nauttia myös auringosta siinä sivussa. Uskalletaan Riiviöiden kanssa jo haaveilla kesästä. Ettei kesä menisi ohi ihan vain haaveillessa, tehtiin pieni lista toiveita ja suunnitelmia siitä, miltä meidän kesä 2017 voisi näyttää:


Paljon ulkoilua

Uusia seikkailuja

Paljon leikkejä ja rallittelua

Herkuttelua

Pitkiä päiväunia

Auringosta nauttimista

Mustikka -retkiä

Kissanpäiviä <3


Kukkulan kuningas
Mitä kaikkea te muut aiotte tehdä kesällä?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pikakelaus


Palvelijatar on nyt viime aikoina ollut tosi kiireinen (lue laiska), ettei se ole ehtinyt kertoilemaan kaikkia meidan juttuja tänne blogiin. Siksi otettiin nyt näppäimistö omiin tassuihin ja tultiin tarinoimaan pikakelauksella viimeaikaisia kuulumisia.


Ensinnäkin ihan yleisesti meille kuuluu tosi hyvää. Vietetään kissanpäiviä siinä missä aina ennenkin, pitkillä päiväunilla ja huikeilla ralleilla höystettynä tietenkin. Välillä temppuillan tai muuten vaan leikitään palvelusväen kanssa.

Palvelijatar innostui nyt hiukan rallytokosta ja Mörkö onkin päässyt opettelemaan perusasentoa ja seuraamista. Molemmat sujuu jo mahdottoman hyvin, eli tästä voitaisiin siirtyä jo haastavampiinkin liikkeisiin. Mymmeli hioo vielä tassun antamista ja yläfemmaa paremmiksi. palvelijattarella on sellainen hassu käsitys, että tassulla pitäisi koskea kättä, mutta Mymmelistä tämä on hiukan hölmöä.




Yksi perjantai-ilta päästiin opettamaan tulevia eläinlääkäreitä kissojen klinikkakäsittelyssä. Palvelijatar kuuluu nimittäin eläinlääketieteen opiskelijoiden kissakerhon hallitukseen, ja kun kerho järjesti illan, missä opiskelijat, joilla ei ole juurikaan kokemusta kissojen käsittelystä, pääsivät harjoittelemaan kissojen peruskäsittelyä, meidät ilmotettiin tietysti heti vapaaehtoisiksi mukaan. 

Toimimme mannekiineinä, kun innokkaat opiskelijat opettelivat tekemään yleistutkimusta kissalle, tarkastamaan hampaat, leikkaamaan kynsiämme ja käärimään rimpuilevan kissan pyyhkeeseen. Palvelijatar kehui meitä todella reippaiksi ja huipuiksi kavereiksi opetella tämmöisiä eläinlääkärin joka päiväisessä työssä tarvittavia taitoja. Vieraasta paikasta ja monista uusista ihmisistä huolimatta emme hermostuneet kertaakaan vaan annoimme kaikkien pyöritellä meitä miten tykkäsivät. Kiva olla tällä tavoin avuksi. Alla olevassa kuvassa näkyy, miten Mörkö opettaa, kuinka kissa voidaan kääriä pyyhkeeseen esimerkiksi verinäytteen ottoa varten.




Viime viikonloppuna palvelusväki vihdoin asensi parvekkeellemme verkon! Ollaan oltu aika fiiliksissä, kun saadaan mennä parvekkeelle miten tykätään ja haistella ulkoilmaa!

Sopiva verkko löytyi lopulta Peten koiratarvikkeesta ja sen asentaminen oli suhteellisen yksinkertaista. Pienellä kikkailulla vältettiin reikien tekeminen parvekkeelle. Nylonverkko on vahvistettu rautalangalla, joten ainakin valmistajan mukaan sen pitäisi kestää myös pieni hampailla käsittely.

Kis(s)akatsomo

Mymmeli on ahkerasti pitänyt palvelijattarelle seuraa MM-lätkän kisakatsomossa. Peleistähän Mymmeli ei varmaan tajua paljon mitään, mutta palvelijattaren vieressä on aina kiva köllötellä. Vaikka taitaa myös Mymelöstä olla kiva tuijotella telkkua. ;)


Ihan mahtavaa toukokuuta kaikille! Me koitetaan nyt aktivoitua uudestaan täällä somen puolella!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen viettoa

Pääsiäisenä meillä on pidemmät lomat, joten suuntasimme Riiviöiden kanssa viettämään pääsiäistä äitini luokse. Keskiviikkona herrat pakattiin kuljetuslaatikkoonsa ja vietimme päivän junassa. Perillä Riiviöt ottivat heti tilan haltuun ja tekivät muille selväksi, että kulmakunnan kovimmat kollit ovat saapuneet.

Riiviöitä kuitenkin odotti yllätys:


He törmäsivät uuteen perheenjäseneen Tellervoon. Tellervo on nyt yhdeksän viikkoinen ja painaa noin viisi kiloa, keskiverron riiviön verran siis. Vaikka kokoeroa ei juurikaan ole, ovat pennun leikit sen verran rajuja, että välillä on kissojen sihistävä ja vilautettava tassua. Parempi opettaa pienestä pitäen tavoille.


Vanhemman koiran, Ainon, kanssa leikit sen sijaan sujuivat jo suunnilleen sulassa sovussa. Aino ei tietysti vain aina ymmärrä painavansa noin kaksikymmentäviisi kiloa enemmän kuin Riiviöt, ja välillä on pitänyt puuttua liian rajuun leikkiin. Nelijalkaisten puuhia seuratessa ei olla me kaksijalkaisetkaan paljon muuta viihdettä tarvittu.

Kuten eläintalouteen (ja pentuarkeen) kuuluu, on elämässä riittänyt vilskettä. Ensin kiskotaan koiranpentu pois kissanhiekka apajilta ja seuraavaksi yritetään estää kissoja livahtamasta ovesta ulos yhtäaikaa koiran ja lenkittäjän kanssa. Hengähdystauolla (lue pikkupennun päiväuniaikaan) ollaan nautiskeltu hyvästä ruuasta ja herkuteltu pääsiäismunilla. Saunaankin ehdittiin monta kertaa.

Huomenna suuntaamme Riiviöiden kanssa jo kotia kohti.


P.s. Yritin myös napsia Mymmelistä kivoja poseeraus kuvia orkidean kanssa, mutta Mymmeli oli selvästikin eri mieltä.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Lisää tasapainoilua

Helmikuussa kirjoittelin meidän uudesta villityksestä: tasapainotyynystä. Tarkoituksena oli aluksi opettaa kissat nostamaan etutassut tyynylle. Temppu ei kuitenkaan ottanut sujuakseen, enkä ihan tajunnut miksi. Postauksen kommenteissa kuitenkin ehdotettiin tyynyn päällystämistä jollain ja sehän toimi! Hurraa!

Tadaa!
Heitin vain simppelisti keittiöpyyhkeen tyynyn päälle ja temppu alkoi sujua, Mörkön kanssa temppu sujuu ongelmitta ja Mymmelin kanssa vielä vähän harjoitellaan. Seuraavaksi voitaisiin opetella laittamaan pelkät takatöppöset tyynylle ja sitten seisomaan tyynyllä kaikilla tassuilla. Variaatioita tyynyllä tehtävistä tempuista on lähes rajaton määrä.