sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Hildan ensimmäinen viikko kotona

Hildan ensimmäinen viikko meillä on sujunut varsin mallikkaasti ja pikkuneiti on kotiutunut hyvin. 

Hilda 8,5 vko

Haimme tosiaan Hildan kotiin viime viikon perjantaina. Ensimmäinen ilta meni lähinnä tutustuessa uuteen paikkaan ja uusiin tuttuihin. Heti lauantaina aloimme kuitenkin treenata kontaktin ottamista ja muita arjen taitoja. Hilda oli jo kasvattajalla todella itsenäinen pentu, joka hoiteli omia asioitaan, kun muut sisarukset leikkivät laumana yhdessä. Kasvattaja sanoikin, että voi olla viisasta panostaa kontaktin opettamiseen heti pienestä pitäen. Tässä yhteydessä kontaktilla tarkoitetaan siis sitä, että koira malttaa keskittyä ohjaajaan, ja jättää ympäristön häiriöt huomiotta. Tähän mennessä treenit ovat sujuneet erittäin hyvin ja olemme harjoitelleet NÄILLÄ OHJEILLA.


Kontaktin ohella aloin myös ehdollistaa Hildaa naksuttimelle. Meillä on naksutin käytössä myös Mörkön kanssa, joten Hildalle hommattiin toinen naksutin, jossa on hiukan erilainen ääni. Olemme opetelleet myös yksinkertaisia temppuja ja istuminen sujuu jo mallikkaasti. 


Ensimmäisellä viikolla olemme panostaneet myös pennun sosiaallistamiseen. Olemme käyneet parissa eri kauppakeskuksessa ihmettelemässä, ajaneet metrolla ja bussilla, sekä tottakai tutustuneet kivoihin koirakavereihin. Hildalla ei ole vielä rokotuksia, joten mihinkään koirapuistoon meillä ei ole asiaa, mutta tuttujen rokotettujen koirien kanssa olemme järjestäneet leikkitreffejä. Hilda on tosi reipas pentu, eikä ole tähän mennessä arastellut uusissa paikoissa tai uusia kavereita. Pientä draamaqueenia neidissä on kuitenkin havaittavissa, eikä kenellekkään jää epäselväksi, milloin kaveri astuu Hildan varpaille. 


Pentuarjen seasta toivotellaan lukijoille mukavaa alkavaa viikkoa! 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Duosta trio, tai ainakin melkein

Edellisessä postauksessa vinkkasin että meidän talouden arkeen on tulossa isojakin muutoksia. Eilen nämä muutokset sitten saapuivat ihan kertarysäyksellä.

Muutokset toi mukanaan maailman suloisin koiranpentu Hilda. 


Hilda on rodultaan tsekinpaimenkoira ja ikää löytyy seitsemän ja puoli viikkoa. Ensimmäiset tunnit uudessa kodissa on kulutettu paikkojen tutkimiseen ja yleiseen ihmettelyyn. Kissatkin ovat ottaneet tulokkaan kohtuu hyvin vastaan! Saatiin siis hyvä startti uudenlaisen arjen opettelulle. 

Jatkossa blogiin on luvassa päivityksiä myös Hildan kuulumisista. 

perjantai 9. marraskuuta 2018

Läpi repaleisen lokakuun

Marraskuu saapui ja vei kauniin lokakuun ruskan mukanaan. Syksyn aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja meidän talouden arkeen on ihan lähipäivinä tulossa hurjia, mutta ihania muutoksia. Niistä kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa. Tällä kertaa haluan palata hiukan kuluneen syksyn tunnelmiin, niin kissojen, kuin omaltakin osalta. 


Omalta osaltani syksy alkoi yliopistolla reippaalla otteella. Kandivaiheen opinnot on nyt saatu päätökseen ja neljäs opiskeluvuosi aloitti kliiniset opinnot. Ensimmäisenä syksyllä oli vuorossa pieneläinten sisätautiopin kurssi, jonka jälkeen sukellettiin silmäsairauksien ja neurologian maailmaan. Ennen joululomille siirtymistä käydään vielä läpi pieneläinkirurgia ja anestesiologia. Hommia opiskelujen kanssa siis riittää, mutta aiheet muuttuvat kokoajan kiinnostavammiksi, kun päästään lähemmäksi käytännön praktiikkaa. Kurssien ohella meillä nelosilla alkoivat myös eläinsairaalan päivystysvuorot. 

Hurrja saalistaja

Mutta entäs Riiviöt? Riiviöt ovat vietelleet kissanpäiviä, keksien toinen toistaan hurjempia juttuja ja uusia leikkejä. Hurjimpaan kastiin menee ehdottomasti Mörkön suuri saalis eräältä lauantailta: 

Talouden kaksilahkeinen oli sinä viikonloppuna reissussa, joten päätin ottaa ilon irti ja tehdä jonkunasteisen suursiivouksen. Avasin parvekkeen oven tuulettaakseni asunnon ja päästääkseni Riiviöt ihmettelemään naapuruston menoja. Verkotimme parvekkeen jo toissakesänä, jotta Riiviöt saisivat turvallisesti nuuhkutella maailmaa, tuijotella tirppateeveetä ja harrastaa naapurikyyläystä. Olin juuri saanut mopattua lattiat ja viimeisteltyä suursiivousurakkani, kun parvekkeelta alkoi kuulua kolinaa ja ryskettä. Syöksyin parvekkeelle ja olin jo melko varma, että nyt toinen kissoista on saanut päähänsä tunkeutua verkosta läpi ja tiedossa on sairaalareissu. Näin ei onneksi ollut. Sen sijaan pahaa aavistamaton talitiainen oli ujuttanut itsensä verkon sisäpuolelle ja päätynyt kissanruuaksi. Mörkö oli kovin ylpeä ja puolustushaluinen saaliistaan ja minulla kestikin hetki saada linnunraato pois kissan hampaista. Mörkö oli asiasta hyvin närkästynyt, eivätkä korvikkeeksi tarjoamani lihatikut olleet yhtään niin hyviä ja kivoja kuin talitiaispaisti olisi ollut. Vielä ei onneksi ole tarvetta siirtyä omavaraistalouteen, vaikka Mörkön mielestä se voisi olla hyväkin idea. 


Samaisen suursiivouksen yhteydessä kaivelin esiin myös olohuoneen pöydän ja sohvan alle päätyneet kissanlelut. Joulu tuli Riiviöille (etenkin Mymmelille) etuajassa, kun kauan kadoksissa olleet hiirut pääsivät taas mukaan leikkeihin. Illat ovatkin menneet hiirua heitellessä. Mymmeli jaksaa innostua hiiruista yhä uudelleen ja säntää joka kerta yhtä tosissaan ja täysillä hiirun perään. 

Ihanaa loppusyksyä kaikille lukijoille!