Kuulumisia, Hilda neljä kuukautta

Loppuvuosi 2018 sujui meillä leppoisissa merkeissä, eikä vuoden 2019 alkupuoliskossakaan ole ollut valittamista.

Opiskeluvuoden päättivät pieneläinkirurgian ja anestesiologian kurssit. Molemmat kurssit olivat todella mielenkiintoisia ja tulevan työelämän kannalta tärkeitä, mutta samalla melko raskaita opiskella, kun uutta tärkeää asiaa tuli todella paljon lyhyessä ajassa. Nämä tentit saatiin onneksi selätettyä ennen joulua, eli lomaa sai viettää ihan rauhassa. Vuosi 2019 startattiin sitten hevossairauksien kurssilla, minkä tentti häämöttää jo parin viikon päässä.

Joululomaa lähdimme melko perinteisesti viettämään vanhempieni luokse. Tänä vuonna kuitenkin sovimme äitini kanssa, että kissat saisivat jäädä viettämään joulua tänne pääkaupunkiseudulle talouden kaksilahkeisen kanssa. Tämä järjestely oli erittäin toimiva useastakin syystä. Ihan ensimmäisenä matkustaminen junassa tämmöisen eläintarhan kanssa on haastavaa. Toinen syy on se, että kissoille on huomattavasti stressittömämpää viettää joulua kotona, kuin kolmen koiran kanssa vieraassa paikassa. Samalla kissat saivat myös hermolomaa pennusta.

Hilda oli joulun aikana aivan haltioissaan isoista koirista! Vastassahan oli tuttuun tapaan valkoinenpaimenkoira Aino ja saksanpaimenkoira Tellu. Aino otti Hildan heti omakseen, pesi pennun korvat ja jaksoi leikittää pentua naskalihampaiden osumista huolimatta. Tellu oli hieman hitaammin lämpenevää sorttia ja otti aikansa ennen kuin se alkoi leikkiä Hildan kanssa. Joulun ohjelmaan koirilla kuului tottakai pitkiä ulkoiluja lumisissa maisemissa ja jouluaattona kaikki saivat herkkuluut. Kissoille olin jättänyt jouluherkuksi kuivattuja kuoreita, Riiviöiden herkkua.

Joulu sujui siis rauhallisissa merkeissä ja oli ihanaa päästä lomailemaan kotiseudulle.

Palasimme Hildan kanssa pääkaupunkiseudulle tapaninpäivän jälkeen. Välipäivät vietimme ansaittua lomaa ja Hilda pääsi osallistumaan ensimmäiselle vaellukselleenkin! Kävimme muutaman kilometrin mittaisen lenkin Meikojärven ulkoilualueella. Vaikka lenkin pituus ei päätä huimannut meni maisemia ihmetellessä ja evästaukoa pitäessä useampi tunti. Hilda jaksoi todella hienosti ja saamme siitä varmasti todella reippaan eräkoiran! 

Uudenvuodenaatto meni niinikään rauhallisesti. Joskus olen tainnut täälläkin mainita ensimmäisen koirani olleen todella paukkuarka, ja sen kanssa uudet vuodet olivatkin yhtä helvettiä. Nyt stressasin itse etukäteen todella paljon, miten Hilda reagoi raketteihin. Sain kuitenkin onnekseni yllättyä positiivisesti, kun Hildaa ei raketit kiinnostaneet pätkääkään. Kissathan eivät ole onneksi koskaan olleet raketeista moksiskaan ja osasivat siis näyttää Hildalle hyvää esimerkkiä. 

Vuodenvaihteen jälkeen menimme Hildan kanssa pentukurssille! Kurssilla opetellaan elämän perustaitoja ja samalla koira oppii oppimaan ja käyttäytymään hallitreeneissä.

Ensimmäisellä kurssikerralla opeteltiin katsekontaktia, maahan menoa, luopumista ja vastaehdollistaminen perusteita.

Toisella kurssikerralla jatkettiin katsekontaktin vahvistamista ottamalla mukaan liike ja vahvistettiin luopumista. Uusina asioina otettiin paikallaan oloa ja perusasentoa.

Kotiläksynä olemme treenanneet samoja asioita kotonakin ja aivan pakko sanoa, että Hilda on ollut älyttömän noheva ja hoksaavainen koulutuksen suhteen! Olen tosi tyytyväinen, että olen saanut tällaisen koiran.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille lukijoille! 

Terveisiä sairastuvalta

Samalla, kun itse painin järkyttävän flunssan kanssa, sattui Hildalle pienimuotoinen haaveri. Kumpikaan meistä ihmisistä ei ole todistanut mitään tapaturmaa, mutta keskiviikkona huomasimme yhden Hildan takajalan kynsistä sojottavan aivan väärään suuntaan ja lisäksi varpaasta tuli verta. Lähempi tarkastelu osoitti, että kynsi oli tosiaan revennyt irti. 

Hätä ei kaikeksi onneksi ollut tämän näköinen. Hilda pääsi illaksi mukaani töihin, missä rauhoitimme Hildan, puudutimme varpaan ja nappasimme revenneen kynnen irti. Kaupanpäällisiksi Hilda sai vielä tassusiteen, kaulurin ja kipulääkekuurin. Jos Hildalta kysytään kaulurin ja tassusiteen olisi voinut jättää pois, sillä pikkuneiti osaa ainakin omasta mielestään hoitaa varpaansa ihan itsekin.

Kotona kissatkin naureskelivat töttöröpäälle

Itse kipeä varvas ei juurikaan näytä Hildan menoa hidastavan. Sen sijaan kauluri tuntuu ärsyttävän pikkuneitiä välillä aivan suunnattomasti. En ole kuitenkaan vielä uskaltanut ottaa kauluria pois kovin pitkiksi ajoiksi, sillä Hilda käy siteen kimppuun samantien. Tassusidettä ei onneksi tarvitse pitää kuin pari päivää. Sen jälkeen riittää varpaan puhtaana pito ja suojaaminen ulkoilun ajaksi. Kauluristakin päästään varmaan piakkoin eroon. 

Sairastumiset antoivat hyvän syyn maata sohvalla ja tuijotella netflixiä porukalla. Myös Hildan suosikkilelu Chewbacca ilmaantui lohduttamaan.

Chewbacca osoittautuikin todella hyväksi lohduttajaksi 

Mymmelillekin riitti tilaa sohvanpohjalla

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Kuin kissat ja koirat

... Eli miten kissat ottivat uuden Riiviön vastaan

Pakko kyllä myöntää, että olen itsekin hiukan yllättynyt siitä, miten hyvin kissat ovat ottaneet uuden perheenjäsenen vastaan. Ennen Hildan tuloa meillä on kyllä käynyt paljon koiria hoidossa, eikä Mörköllä tai Mymmelillä ole ollut mitään ongelmaa asian kanssa. Itseasiassa anoppilan koiran kanssa Mymmeli jopa hiukan leikkii. Silti minua jännitti tosi paljon alkavatko kissat stressata uutta tulokasta. Onhan tilanne nyt ihan eri, kun Hilda on tullut jäädäkseen. 

"Meinaaks toi siis jäädä??"

Ennen Hildan tuloa teimme kotona järjestelyjä, jotka auttaisivat kissoja hyväksymään uuden tulokkaan paremmin. Rajasimme asuntoa koiraporteilla niin, että kun eläimet ovat keskenään Hildan aluetta ovat eteinen sekä keittiö, ja kissoille jää olohuone. Kissojahan nämä portit eivät juuri rajoita ja etenkin Mymmeli on monesti löytynyt kotiin tullessani eri puolelta porttia kuin mihin sen lähtiessäni jätin. Portit kuitenkin jättävät kissoille varan valita, haluavatko ne olla samassa tilassa koiran kanssa vai eivät. Toinen syy porttien laittoon oli se, että keittiöstä ja eteisestä sai helpommin koiranpennunkestävät, kun johtoja ja muita härpättimiä on vähemmän. 

Porttien lisäksi kävin kaupasta täyttöpullon feliway-haihduttimeen. Feliway meillä oli viimeksi käytössä pari vuotta sitten muuton yhteydessä. En osaa sanoa oliko siitä apua silloin, mutta kissat eivät ainakaan stressanneet muuttoa. Eivätkä ole pahemmin stressanneet koiranpentuakaan. 

Ruokinta-aikoihin ollaan saatu lisää äksöniä nyt, kun jaloissa pyörii myös yli-innokas koiralapsi, jonka mielestä kissojen kupissa olisi aivan varmasti parempaa ruokaa kuin omassa. Kissat saavatkin nykyään nauttia iltaruokansa lattiatasoa korkeammalla. Aamuruuan ne saavat aktivointileluissa olohuoneeseen. 

"Ai miten niin en saa mennä kissan kupille?"

Yleisesti ottaen olen mahdottoman tyytyväinen siihen, miten nämä ensimmäiset kaksi viikkoa yhteiseloa ovat menneet. Olen huomannut, että kissojen kärsivällisyys venyy pennun kanssa todella pitkälle ja ne sietävät Hildan leikkejä huomattavasti paremmin kuin sietäisivät vastaavaa käytöstä aikuiselta koiralta. Ehkä ne tajuavat toisen olevan vielä vauva? Sekä Mörkö, että Mymmeli, ovat jo muksauttaneet Hildaa tassulla nenille, kun Hildan otteet ovat menneet liian rajuksi, mutta kynsiä ei  kummankaan ole tarvinnut vilauttaa. Toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan. Itse puutun kyllä varsin nopeasti tilanteisiin, jos (eli kun) näyttää siltä, että (Hildan) leikki yltyy liian rajuksi. 

Mörkö ei ole vielä halunnut olla tässä asiassa osallisena, mutta Mymmelin ja Hildan kanssa onnistuu jo pitää yhteisiä temppuhetkiä. Mymmeli siis ilmestyy paikalle, kun tajuaa että jaossa on herkkuja. 

Sydänystäviä nämä eivät vielä ole, mutta hyvällä mallilla ollaan! 

Hildan ensimmäinen viikko kotona

Hildan ensimmäinen viikko meillä on sujunut varsin mallikkaasti ja pikkuneiti on kotiutunut hyvin. 

Hilda 8,5 vko

Haimme tosiaan Hildan kotiin viime viikon perjantaina. Ensimmäinen ilta meni lähinnä tutustuessa uuteen paikkaan ja uusiin tuttuihin. Heti lauantaina aloimme kuitenkin treenata kontaktin ottamista ja muita arjen taitoja. Hilda oli jo kasvattajalla todella itsenäinen pentu, joka hoiteli omia asioitaan, kun muut sisarukset leikkivät laumana yhdessä. Kasvattaja sanoikin, että voi olla viisasta panostaa kontaktin opettamiseen heti pienestä pitäen. Tässä yhteydessä kontaktilla tarkoitetaan siis sitä, että koira malttaa keskittyä ohjaajaan, ja jättää ympäristön häiriöt huomiotta. Tähän mennessä treenit ovat sujuneet erittäin hyvin ja olemme harjoitelleet NÄILLÄ OHJEILLA.

Kontaktin ohella aloin myös ehdollistaa Hildaa naksuttimelle. Meillä on naksutin käytössä myös Mörkön kanssa, joten Hildalle hommattiin toinen naksutin, jossa on hiukan erilainen ääni. Olemme opetelleet myös yksinkertaisia temppuja ja istuminen sujuu jo mallikkaasti. 

Ensimmäisellä viikolla olemme panostaneet myös pennun sosiaallistamiseen. Olemme käyneet parissa eri kauppakeskuksessa ihmettelemässä, ajaneet metrolla ja bussilla, sekä tottakai tutustuneet kivoihin koirakavereihin. Hildalla ei ole vielä rokotuksia, joten mihinkään koirapuistoon meillä ei ole asiaa, mutta tuttujen rokotettujen koirien kanssa olemme järjestäneet leikkitreffejä. Hilda on tosi reipas pentu, eikä ole tähän mennessä arastellut uusissa paikoissa tai uusia kavereita. Pientä draamaqueenia neidissä on kuitenkin havaittavissa, eikä kenellekkään jää epäselväksi, milloin kaveri astuu Hildan varpaille. 

Pentuarjen seasta toivotellaan lukijoille mukavaa alkavaa viikkoa! 

Duosta trio, tai ainakin melkein

Edellisessä postauksessa vinkkasin että meidän talouden arkeen on tulossa isojakin muutoksia. Eilen nämä muutokset sitten saapuivat ihan kertarysäyksellä.

Muutokset toi mukanaan maailman suloisin koiranpentu Hilda. 

Hilda on rodultaan tsekinpaimenkoira ja ikää löytyy seitsemän ja puoli viikkoa. Ensimmäiset tunnit uudessa kodissa on kulutettu paikkojen tutkimiseen ja yleiseen ihmettelyyn. Kissatkin ovat ottaneet tulokkaan kohtuu hyvin vastaan! Saatiin siis hyvä startti uudenlaisen arjen opettelulle. 

Jatkossa blogiin on luvassa päivityksiä myös Hildan kuulumisista. 

Läpi repaleisen lokakuun

Marraskuu saapui ja vei kauniin lokakuun ruskan mukanaan. Syksyn aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja meidän talouden arkeen on ihan lähipäivinä tulossa hurjia, mutta ihania muutoksia. Niistä kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa. Tällä kertaa haluan palata hiukan kuluneen syksyn tunnelmiin, niin kissojen, kuin omaltakin osalta. 

Omalta osaltani syksy alkoi yliopistolla reippaalla otteella. Kandivaiheen opinnot on nyt saatu päätökseen ja neljäs opiskeluvuosi aloitti kliiniset opinnot. Ensimmäisenä syksyllä oli vuorossa pieneläinten sisätautiopin kurssi, jonka jälkeen sukellettiin silmäsairauksien ja neurologian maailmaan. Ennen joululomille siirtymistä käydään vielä läpi pieneläinkirurgia ja anestesiologia. Hommia opiskelujen kanssa siis riittää, mutta aiheet muuttuvat kokoajan kiinnostavammiksi, kun päästään lähemmäksi käytännön praktiikkaa. Kurssien ohella meillä nelosilla alkoivat myös eläinsairaalan päivystysvuorot. 

Hurrja saalistaja

Mutta entäs Riiviöt? Riiviöt ovat vietelleet kissanpäiviä, keksien toinen toistaan hurjempia juttuja ja uusia leikkejä. Hurjimpaan kastiin menee ehdottomasti Mörkön suuri saalis eräältä lauantailta: 

Talouden kaksilahkeinen oli sinä viikonloppuna reissussa, joten päätin ottaa ilon irti ja tehdä jonkunasteisen suursiivouksen. Avasin parvekkeen oven tuulettaakseni asunnon ja päästääkseni Riiviöt ihmettelemään naapuruston menoja. Verkotimme parvekkeen jo toissakesänä, jotta Riiviöt saisivat turvallisesti nuuhkutella maailmaa, tuijotella tirppateeveetä ja harrastaa naapurikyyläystä. Olin juuri saanut mopattua lattiat ja viimeisteltyä suursiivousurakkani, kun parvekkeelta alkoi kuulua kolinaa ja ryskettä. Syöksyin parvekkeelle ja olin jo melko varma, että nyt toinen kissoista on saanut päähänsä tunkeutua verkosta läpi ja tiedossa on sairaalareissu. Näin ei onneksi ollut. Sen sijaan pahaa aavistamaton talitiainen oli ujuttanut itsensä verkon sisäpuolelle ja päätynyt kissanruuaksi. Mörkö oli kovin ylpeä ja puolustushaluinen saaliistaan ja minulla kestikin hetki saada linnunraato pois kissan hampaista. Mörkö oli asiasta hyvin närkästynyt, eivätkä korvikkeeksi tarjoamani lihatikut olleet yhtään niin hyviä ja kivoja kuin talitiaispaisti olisi ollut. Vielä ei onneksi ole tarvetta siirtyä omavaraistalouteen, vaikka Mörkön mielestä se voisi olla hyväkin idea. 

Samaisen suursiivouksen yhteydessä kaivelin esiin myös olohuoneen pöydän ja sohvan alle päätyneet kissanlelut. Joulu tuli Riiviöille (etenkin Mymmelille) etuajassa, kun kauan kadoksissa olleet hiirut pääsivät taas mukaan leikkeihin. Illat ovatkin menneet hiirua heitellessä. Mymmeli jaksaa innostua hiiruista yhä uudelleen ja säntää joka kerta yhtä tosissaan ja täysillä hiirun perään. 

Ihanaa loppusyksyä kaikille lukijoille!

Syntymäpäiväkutsut ja valtiovierailu

Viime lauantaina vietettiin ihanan Amen syntymäpäiväjuhlia. Hupsuttamon henkilökunta oli myös kutsunut meidät viettämään etkoja heille ennen varsinaisten synttärikekkereiden alkamista. 

Kissakahvila visiitistä oppineena pakkasin kameran mukaan reppuun jo edellisenä iltana ja aamulla tein tuplavarmistukset, että mokoma vehje oli tosissaan lähdössä mukaan. 

Hupsuttamossa vastassa olivat iki-ihanat ragdollit Juju ja Nuppu. Ennen kuin olin tajunnut edes kunnolla tervehtiä muita huomasin parkkeeranneeni itseni keskelle Hupsuttamon lattiaa ja leperteleväni suloisuuksia ihanien pumpuliturkkien korviin.

Kukkuu!

Herrasmies-Juju esitteli meille upeita agilityhyppyjä ja toinen toistaan hienompia temppuja. Juju myös kietoi minut pikkuvarpaansa ympärille suikkaamalla suukon nenänpäähäni kesken halailuhetken.

Reippaat pojat saa herkkuja

Nuppu sulostutti päivää luontaisella säteilyllään ja olemassaolollaan. Nuppu myös esitteli, miten ammattimaiset valokuvamallit poseeraavat, jotta hitaampikin bloggaaja saa napattua kuvia.

Safiirisilmä <3

Hupsuttamosta jatkoimme porukalla matkaa Amen ja Tuiken residenssiä kohti. Siellä henkilökunta oli laittanut pöydän koreaksi, saimme herkutella kotona leivotuilla kasvispiiraalla, mutakakulla, kekseillä ja lämpimällä teellä. 

Huomatkaa ihanat Ame-mukit!

Päivänsankari-Ame oli heti reippaana ovella vastassa toivottamassa vieraita tervetulleeksi. Ihan ensimmäisenä synttärisankarin piti kuitenkin hoitaa tärkeimmät asiat ja nuuskia Riiviöiden jättämät viestit repustani. 

"Suuret onnittelut ihanaiselle Amelle, toivottavasti palvelijatar osaa toimittaa viestin perille - Mörkö ja Mymmeli"

Nuuuh

Kieltämättä mieleni teki sujauttaa Amekin Kånkenin uumeniin ja kiitää tuli hännän alla kotiin. Tyttöenergialle olisi aina tarvetta tässäkin taloudessa.

Olimme hankkineet Kiskattien ja Hupsuttamon emännän kanssa Amelle yhteisen syntymäpäivälahjan, joka osoittautui heti onnistuneeksi hankinnaksi. 

Amen oli välillä vaikea päättää, kumpi kiinnosti enemmän. Lahjakassi vai itse lahja.

 Juhlia vietettiin syöminkien merkeissä ja kisumisuja paijatessa. Tuike vietti suuren osan ajasta sängyn alla ujostellen ja uskaltautui vain muutaman kerran näkyville leikkimään. Amella olikin sitten emännöitävää kahden edestä. 

Voisin jatkaa kauneusuniani, jos vieraille vain sopii.

Kiitos Tiuke ja Sandra kutsusta kyläilemään ja kiitos Satu seurasta ja kuljettajana toimimisesta. Otetaan taas uusiksi :)