Mymmelin suorastaan hurmaavista ruokailutavoista on voinut aikaisemmin lukea Täältä. Nyt sama meno saa jatkoa, kun puhelimen arkistoihin sattui tallentumaan kuva Mymmelistä ja kuvassa suhteettoman suurelta näyttävästä synttärikalasta:
Kupistahan tuota vonkaletta ei tietenkään voitu tälläkään kertaa syödä, vaan fisua vedettiin pitkin keittiön lattiaa ja varmistettiin ettei se vahingossakaan enää sätki karkuun. Kaksi viikkoa pakkasessahan ei välttämättä ollut riittävä aika nitistämään tämmöistä mamelukkia.
Onneksi meidän suurelle saalistajalle ei yksikään kala ole liian hurja.
P.s. Jos ihan rehellisiä ollaan niin tilannehan päättyi siihen, että palvelijatar pilkkoi fisua pienempiin osiin, joita ei Mymmelinkään tarvinnut enää teurastaa.
perjantai 30. kesäkuuta 2017
keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Yhtä juhlaa
Kesäkuu meinaa meillä Riiviöiden kanssa mennä pelkäksi juhlinnaksi. Mörkö, juhannuslapsi, vietti nimittäin kolmatta syntymäpäiväänsä 26.6. Jälleen aion olla nolo emäntä, ja julkaisen täällä somessa suloisia lapsuuskuvia. Tämä kyseinen räpsäys on napattu päivänä, jona Mörkö kotiutui.
Aika paljon on herra kasvanut tuosta pienestä kaalinkerästä, joka oli pelkkää jalkaa ja häntää. <3
sunnuntai 11. kesäkuuta 2017
Paljon onnea Mymmeli!
Meidän nuoremmasta Riiviöstä on tullut jo iso poika! Tänään tuli mittarissa kaksi vuotta täyteen. Paljon on pikkuherra kasvanut ylläolevasta kuvasta, joka on otettu samana päivänä, kun Mymmeli muutti yhteen minun ja Mörkön kanssa. Kahdessa vuodessa Mymmelistä on kasvanut ihana rohkea kollinretku <3
Juhlan kunniaksi Riiviöt saivat makoisat kalat, jotka allekirjoittanut pari viikkoa sitten ihan itse nosti järvestä mato-ongella. (Kalat saivat kuitenkin käydä pakastimen kautta ennen päätymistään parempiin suihin.)
Syntymäpäivän kunniaksi Mymmeli sai paljon erityishaleja, joita reiluuden nimissä jaettiin myös Mörkölle.
lauantai 10. kesäkuuta 2017
Jos metsään haluat mennä nyt...
Kesän to do -listalla luki, että pitäisi ulkoilla paljon, ja ulkoilemaan ollaan päästykin! Viimeksi tänään.
Koska ilmat suosivat ja aurinko lämmitti, lähdimme porukalla metsään piknikille. Riiviöillä oli eväänä herkkunaksuja, mutta ne jäivät suurimmaksi osaksi syömättä, sillä aika meni ihmetellessä kaikkea jännää. Palvelijattarella oli mukanaan vain vesipullo ja hyvä kirja.
Ulkoilmasta nauttien vierähti lähemmäksi kaksi tuntia. Lämpötila oli juuri sopiva auringon palvomiseen, muttei kuitenkaan ollut liian kuuma. Riiviöt innostuivat suuresti tirppojen vaanimisesta ja tekivät huimia syöksyjä lintujen perään. Saalista ei kuitenkaan tullut, sillä hihnat rajoittivat menemistä. Ehkä ensi kerralla sitten (niinvissiin...)
Koska molemmilla pojilla oli pitkät hihnat ja vietimme aikaa aukealla paikalla, saatoin itse istua rauhassa aloillani ja lukea välissä muutaman luvun hyvää kirjaa. Vilkuillen Riiviöiden touhuja kokoajan sivusilmällä.
Mymmeli on ilmojen lämmettyä reipastunut ulkona ihan silmissä. Nyt, kun tassut ei enää mene täyteen lunta tai muuten vaan kastu, hienohelma uskaltaa ja viitsii tepsutella mukana tosi reippaasti. Mörkö sen sijaan tykkää aina ulkoilla, oli kylmä tai lämmin, sade tai pouta, kesä tai talvi. Talvella ulkoilut kuitenkin jäi pihapiiriin ja läheiseen metsään. Nyt kesällä ajattelin pikkuhiljaa alkaa lisätä lenkkien pituutta ja mennä tutustumaan vaikka meren rantaan.
Koska ilmat suosivat ja aurinko lämmitti, lähdimme porukalla metsään piknikille. Riiviöillä oli eväänä herkkunaksuja, mutta ne jäivät suurimmaksi osaksi syömättä, sillä aika meni ihmetellessä kaikkea jännää. Palvelijattarella oli mukanaan vain vesipullo ja hyvä kirja.
Ulkoilmasta nauttien vierähti lähemmäksi kaksi tuntia. Lämpötila oli juuri sopiva auringon palvomiseen, muttei kuitenkaan ollut liian kuuma. Riiviöt innostuivat suuresti tirppojen vaanimisesta ja tekivät huimia syöksyjä lintujen perään. Saalista ei kuitenkaan tullut, sillä hihnat rajoittivat menemistä. Ehkä ensi kerralla sitten (niinvissiin...)
Kun on ensin aikansa riehunut ja tutkinut paikkoja, jaksaa hetken ottaa ihan rauhassa ja nauttia lämmöstä. |
Mymmeli on ilmojen lämmettyä reipastunut ulkona ihan silmissä. Nyt, kun tassut ei enää mene täyteen lunta tai muuten vaan kastu, hienohelma uskaltaa ja viitsii tepsutella mukana tosi reippaasti. Mörkö sen sijaan tykkää aina ulkoilla, oli kylmä tai lämmin, sade tai pouta, kesä tai talvi. Talvella ulkoilut kuitenkin jäi pihapiiriin ja läheiseen metsään. Nyt kesällä ajattelin pikkuhiljaa alkaa lisätä lenkkien pituutta ja mennä tutustumaan vaikka meren rantaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)