Kuuden viikon komennuksemme Etelä-Savossa päättyi viime viikolla ja palasimme takaisin Helsinkiin viettämään lyhyttä lomaa. Noihin kuuteen viikkoon mahtui hurjan paljon kaikkea, eikä yksi postaus varmaan riitä tiivistämään kaikkea, mutta yritetään nyt silti.
Saimme tosiaan asua kesän sukulaisteni maatilalla, mistä Riiviöt ovat ihan alunperin kotoisin. Ensimmäiset päivät menivät kotiutuessa ja tutustuessa uudestaan kaikkiin paikkoihin, sekä talon kissoihin ja vähän koiriinkin. Jo viikon kuluttua Riiviöt olivatkin kotiutuneet hyvin ja kuuluivat kalustoon.
|
Ensimmäisinä päivinä uutta aluetta tutkailtiin tarkasti |
Ennen kesää olin itse eniten huolissani siitä, miten Riiviöt ja talon muut kissat tulevat toimeen vai tulisivatko ollenkaan. Mymmeli kyllä kaveerasi ihan kaikkien kanssa, mutta Mörköllä tuli välillä pientä kahnausta muiden kanssa. Onneksi maatilalla on kuitenkin riittävästi tilaa ja isompikin kissalauma selvisi ilman suurempia yhteenottoja. Aina on tilaa väistää.
Alkuihmetyksen jälkeen päiviin muotoutui nopeasti selkeä rutiini, jonka mukaan edettiin. Aamut aloitettiin aamupalalla, joka ei maalaistalossa voi mitenkään olla muuta kuin runsas. Riiviöille, ja tottakai myös talon muille kissoille, oli vaihtelevasti tarjolla tilan omaa naudanjauhelihaa tai vartavasten kissoille ongittua kalaa. Pitkin päivää kissat pääsivät napsimaan raksuja välipalaksi. Minun lähdettyä töihin Riiviöt pääsivät viettämään autenttista maalaiskissan elämää tutkien paikkoja, lekotellen auringossa ja jahdaten perhosia tai kärpäsiä. Iltaisin molemmat ryömivät väsyneinä sänkyni jalkopäähän nukkumaan.
|
Maalaiselämä oli välillä rankkaa kaupunkilaispojalle |
Maalaiselämän rankkuus näkyy kai siinäkin, että nyt kotiinpaluun jälkeen pojat ovat maanneet viikon aivan reporankoina. Olenkin päässyt helpolla sen suhteen, ettei minun ole tarvinnut nyt keksiä kotona kissoille ylimääräistä aktiviteettia juurikaan. Ehkä ensi viikolla pojat ovat palautuneet kesästä sen verran, että jaksetaan jatkaa tempputreenejä ja muita juttuja.