keskiviikko 31. elokuuta 2016

Liebster award

Katvealue -blogissa oli meitä odottamassa tämmöinen tunnustus! Kiitos kauheasti, ollaan tosi innoissamme. :)

Tässä Liebster awardin säännöt:

* Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
* Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
* Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
* Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
* Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
* Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
* Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.



Mennään sitten niihin kysymyksiin:

1. Oletko kissaihminen?
Pidän kissa-aiheista blogia ja ystäväni kutsuvat minua toisinaan hulluksi kissanaiseksi, joten eiköhän tämä ole ihan selvä juttu? ;) 

2. Pidätkö pelaamisesta (tietokonepelejä, konsolipelejä tai lautapelejä, ihan mitä vaan)? Mitä pelasit viimeksi?
Tykkään kyllä pelaamisesta, olen pelannut niin pc-, konsoli-, kuin lautapelejäkin. Nyt en tosin lähemmäs vuoteen ole pelannut juuri mitään. Viimeksi pelasin (myönnettäköön) Pokemon Go:ta.
  
 3. Kirjoitatko itse tarinoita tai haluaisitko kirjoittaa? 
 Jos bloggaamista ei lasketa, niin en kirjoita. Monesti olen kyllä aloittanut, etenkin nuorempana, mutta viritykset kaatuivat aina inspiraation puutteeseen. Piirtäminen on enemmän minun juttuni. 

4. Luetko tietokirjoja? Mikä aihepiiri kiinnostaa erityisesti? 
Luen kyllä. Yliopiston oppikirjojen jälkeen eniten kulutan (yllättäen) kissoihin liittyviä kirjoja. 

5. Onko jokin kirja jäänyt erityisesti mieleen lapsuudestasi?  
Parhaiten ovat varmasti jääneet mieleen Viisikot, Neiti etsivät ja Nummelan ponitalli -kirjat. Näiden kanssa tuli vietettyä pikkutyttönä tunti jos toinenkin. Myös Harry Pottereilla oli suuri rooli lapsuudessani. 

6. Minkä kirjan maailmassa haluaisit vierailla?
Tylypahkaan olisi ehdottomasti päästävä. Olen vieläkin aika varma, että kirjeeni vain hukkui (jästi)postissa, eikä siksi saapunut perille aikanaan...

7. Oletko kokeillut /aiotko kokeilla nyhtökauraa? 
Vielä en ole onnistunut saamaan tätä käsiini, mutta ehdottomasti aion joskus testata. 

8. Jos olisit supersankari (tai superroisto), mikä olisi supervoimasi?  
Lentäminen olisi varmasti hyödyllinen taito.

9. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten? 
Olen melko kaikkiruokainen, mutta eniten kulutan suomirokkia. 

10. Mistä kirjasta täytyisi ehdottomasti tehdä elokuva?  
Suurimmasta osasta suosikkejani on jo tehty elokuvatkin, mutta haluaisin joskus nähdä näytellyn version Diana Wynne-Jonesin Liikkuvasta linnasta. Anime versiohan teoksesta on jo olemassa. 

11. Mikä syksyssä on parasta? Jos et pidä syksystä, voit toki kertoa mikä on kamalinta.  
Tykkään syksyn hämärtyvistä illoista ja ensimmäisistä pakkasaamuista. Maailma muuttuu ruskan aikaan ihan uskomattoman kauniiksi. 

Haaste on kiertänyt jo älyttömän monessa blogissa ja päädyin olemaan laittamatta vahinkoa enää kiertämään. :) Kiitos kuitenkin vielä Anulle, että saimme tämän tunnustuksen!

maanantai 29. elokuuta 2016

Kun Mymmeli kiipesi puuhun

Kato emäntä miten hienona mä oon täällä!

Kuten Kuvista voi hyvin päätellä, Mymmeli on kova poika kiipeilemään puissa.


Siis olenhan uskomattoman nätti, vai mitä?
Oisko tää kuvakulma parempi?
Heiii, mikä tuolla on!?

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Veljesrakkautta

Veljen kanssa vierekkäin on hyvä nukkua.

Oma veli paras veli.
Ai sä tulitkin kuvaamaan! Ei meillä tässä mitään, ei ainakaan hempeilty, ei ollenkaan...

lauantai 27. elokuuta 2016

Kirjavat kissat -lukuhaaste

Bongasin pari viikkoa sitten Katvealue-blogista kissamaisen lukuhaasteen, enkä mitenkään voinut olla osallistumatta. Haasteeseen osallistuvien tehtävänä on lukea kissakirjallisuutta: romaaneja, runoja, tietokirjoja, tai mitä vaan. Kunhan pääosassa on kissa.

Lemmikkinä kissa on monessa paikkaa vielä aliarvostettu, ja Suomessa hylätään tuhansia kissoja vuosittain. Haasteen tärkein sanoma onkin nostaa kissan asemaa lemmikkinä, ja osallistujat haastetaan kirjallisuuden lukemisen lisäksi tukemaan kodittomien kissojen hyväksi tehtävää työtä. Tukensa voi näyttää tekemällä suoran lahjoituksen eläinsuojeluyhdistykselle, ostamalla yhditysten tuotteita tai lahjoittamalla kissanhiekkaa, ruokaa tai muuta tarpeellista tavaraa paikalliselle löytöeläintalolle.

Haaste jatkuu helmikuulle asti (tarkalleen 8.2.2017 saakka), joten aikaa osallistumiseen riittää varmasti.

Itse aloitin haasteen suuntaamalla lähimpään kirjastoon, mistä kaivoin ensin ne helpoimmat Viirut ja Pesoset ja Pekka Töpöhännät. Lastenkirjojen seasta löysin myös kirjan nimeltä Kissan koti (Kari Levola 2008, Tammi). Omasta hyllystä löytyivät Helena Telkänrannan Matka kissan mieleen, sekä Elina Väyrysen ja Jan Nyströmin Kissan aktivointi, jotka molemmat luin taas uudelleen ajatuksella läpi.

Näistä tähän mennessä lukemistani  kissakirjoista suosittelen kaikille ehdottomasti Kissan kotia. Vaikka se on selvästi lastensatu, on siinä takana tärkeä ajatus kissan arvosta lemmikkinä ja perheenjäsenenä. Tarina kerrotaan kissan näkökulmasta. Ensin katsellaan kissan silmin, miten vanha isäntä joutuu sairaalaan ja kissa jää yksin. Vintiltä se onneksi löytää ruokaa, vettä ja mukavan paikan nukkua ja uneksia. Pian taloon muutta uusi perhe, jolla on pieni tyttö, Ulla. Kissa opettaa Ullalle kissojen kieltä ja he leikkivät yhdessä talon puutarhassa ja leikkimökissä. Kissa ei kuitenkaan ole enää ihan nuori...
 Itse olen ihan uskomaton herkisteljä ja itkinkin sitten kirjan ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle. Kirjan luettuani oli pakko istua loppuilta sohvalla silitellen omia kissoja ja kertoa niille, miten äärettömän rakkaita ne minulle ovat. <3

Tässä osa lukemistani kirjoista
Tukeni kodittomille kissoille päätin osoittaa tilaamalla eettisiä lahjakortteja Kissojen suojelu - KISU ry:ltä. Jo viidellä eurolla saa ruoka-annoksen tai madotuksen löytökissalle. (Nyt tiedät, mitä saat minulta joululahjaksi.)

Aikaahan haasteen suorittamiseen on vielä enemmän kuin pajon, enkä koe olevani vielä lähellekkään valmis.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Metsälenkkejä

Yksi parhaista asioista kissojen kanssa ovat pitkät metsäretket. Mörkön kanssa etenkin lähdemme silloin tällöin jonnekin pidemmälle, ja myös Mymmelin kanssa teemme paljon retkiä lähimetsään. Metsässä pojat vahtaavat lintuja ja oravia, kiipeilevät puissa ja tutkivat ympäristöä muuten vaan.

Metsälenkeille meillä on käytössä 15 metriä pitkä koirien jälkiliina, jota Myrsky ja Viimakin joskus suosittelivat. Liina on kyllä ihan ehdoton ykkönen, sillä se antaa kissalle todella paljon liikkumavapautta, eikä emännän tarvitse rämpiä jokaista pusikkoa läpi. Liinan pituuden ansiosta sen voi myös välillä laskea kädestään ihan huoletta. Nyt, kun liinan käyttöön on tottunut, en vaihtaisi sitä pois. Eikä kissatkaan varmaan siitä enää luopuisi.




Tää on vaan niin kivaa!

tiistai 23. elokuuta 2016

Onni on pahvilaatikko

Emännälle tuli alkuviikosta paketti postissa, ja sehän tarkoittaa tottakai sitä, että kissat pääsevät ottamaan ilon irti pahvilaatikosta!

Ensin laatikkoa tutkittiin...

...Sitten vaihdettiin paikkaa...

... ja uskallettiin myös kurkistaa sisään.

Mörkö keskittyy yleensä enemmän pahvilaatikon repimiseen ja täyttää lattian pienenpienellä pahvisilpulla. Mymmeli käyttää aikaa enemmän laatikon tutkimiseen ja siinä riehumiseen.

Liikkuvan kohteen kuvaamisessa on kuvaajalla kyllä vielä vähän opettelemista...

maanantai 22. elokuuta 2016

Lintuvahdissa

Yksi parhaista asioista ulkoillessa on vahdata puissa viliseviä lintuja. Kuvat ovat viime viikon alusta, joten niissä näkyvät vielä Mörkön vanhat valjaat.


Oijuku! Tuolla se menee!

Ooh!

Voisin tuosta vain napata sen...

Jukra   
Juttua tehdessä lintuja ei vahingoitettu.

perjantai 19. elokuuta 2016

Vaaleanpunaisia päiväunia

Aijaijai, kun tälleen päivällä on hyvä ottaa pitkiä nokosia. Varsinkin, kun on ensin valvottanut yöllä talon muuta väkeä. Tänään minä, Mymmeli, valtaan näppäimistön, koska tuo palvelijatar kertoisi tän jutun kuitenkin ihan väärin.

Juttuhan alkoi siis siitä, että heräsin aamuyöstä, eikä minulla ollut sen kummempaa tekemistä. Ajattelinkin sitten herättää palvelusväen kujertamalla oikein kauniisti ja pitämällä tähän mennessä upeimman öisen konserttini. Ei ne kaksijalkaiset tomppelit kuitenkaan nousseet! Käänsivät vain kylkeä ja jatkoivat unia. No, kujersin tähän päälle vielä vähän lisää, ja kun sekään ei toiminut, otin järeämmät keinot käyttöön. Kävin jukkapalmun kimppuun. En ehtinyt edes yhtä lehden kärkeä maistaa, kun toinen ihminen jo sähähti minulle merkkinä siitä, että jukkis on jätettävä rauhaan. Jes! Tavoite saavutettu, ihminen on hereillä. Jätin jukkiksen rauhaan ja soin ihmisille yhden kauneimmista kujerruksistani, mutta se tollo meni takaisin nukkumaan! Eihän tämmöinen peli vetele, ei ollenkaan. Seuraavaksi avasin vaatekaapin ja aloin mättää sieltä tavaraa ulos. Tästäkin ihmiset minua hiukan komesivat, muttei ne vieläkään nousseet kunnolla ylös. Nyt aloin olla jo astetta suivaantuneempi ja kyllästynyt ihmisten hölmöön tapaan nukkua kaikki yöt.

Tilanne onneksi ratkesi sillä, että sain velipojan mukaan leikkiin. Vedimme sitten loppuyön hauskaa rallia ympäri asuntoa, eikä kukaan talossa enää nukkunut! Tai sellainen oli suunnitelma. Palvelusväki nimittäin laittoi makuuhuoneen oven kiinni ja jatkoi uniaan.

Uni maistuu päiväsaikaan kaikkein makeimmalta

torstai 18. elokuuta 2016

Mörkön uudet valjaat

Mörkön vanhat valjaat alkavat pikkuhiljaa olla aikansa eläneet ja rispaantuneet. Mörkö on myös osoittautunut pikku-houdiniksi ja opetellut tekniikan, jolla vajaista voi halutessaan päästä irti. Lasketaan pää alas, vedetään kaula sisään, peruutetaan oikealla tekniikalla ja hups! Valjaat luiskahtavat pään yli. Vanhoissa valjaissa alkavat hiukan kiinnitykset pettää, ja ne löystyvät todella helposti, jos niissä yhtään muljutaan ja kiemurrellaan. Minulta Mörkö on päässyt vain yhden kerran oikeasti irti, mutta osaan ennakoida tempun varsin hyvin, ja nähdessäni sen alkavan peruuttaa tiedän löysätä hihnaa. Tämä toki osittain on vahvistanut käytöstä, kun rimpuilun jälkeen on päästy liikkumaan kissan haluamaan suuntaan. Kuultuani Mörkön näyttäneen tämän tempun myös siskolleni päätin, että on aika ostaa uudet valjaat.

Pakkasinkin sitten kissan koppaan ja suuntasimme lähimpään Mustiin ja Mirriin. Siellä ihana myyjä auttoi meitä sovittamaan valjaita ja kertoi suosituksia. Kävelimme hiukan ympäri myymälää selvittääksemme miltä valjaat tuntuvat päällä. Toivoimme myös, että Mörkö olisi vähän koittanut rimpuilla, jotta näkisimme miten valjaat pitävät, mutta eihän kissa käskemällä rimpuile. Muuten Mörkö käyttäytyi myymälässä todella reippaasti. Tutki innoissaan paikkoja ja puski muiden asiakkaiden jalkoja.

Siis oikeesti! just, kun opin livahtamaan edellisistä niin palvelijatar meni ja hommas mulle tämmöset?!

Mukaan reissulta tarttuivat turkoosit, nahkaiset, Feel Purrr - merkkiset kissanvaljaat. Niissä on napakka ja kestävä kiinnitys rinnan ympäri, ja hihnan paine kohdistuu enemmän rintaan ja kainaloihin kuin kaulaan. Näistä ei toivottavasti houdini-Mörkökään pääse ihan helpolla irti.

Kotona vielä tottakai testattiin valjaat myös tositoimissa ja ollaan vieläkin enemmän kuin tyytyväisiä.

Näkyyks ne valjaat nyt hyvin?

Iso kiitos vielä Mustin ja Mirrin henkilökunnalle huipusta asiakaspalvelusta! Mörkökin kiittää herkuista.

tiistai 16. elokuuta 2016

Ilta-auringossa

Ai mikä puolukka?

Koska loppukesän illat nyt vain ovat ihan hirmuisen kauniita, pitää ulkoilukuviakin räpsiä entistä enemmän.  Vai tarvitaanko kissakuvien räpsimiselle erityistä syytä?


Oisko jotain jännää?

Vaanien ihan hissuksiin

Olen kissa ja siksi täydellinen


maanantai 15. elokuuta 2016

Junassa

Eilen matkustettiin kissojen kanssa junalla takaisin omaan kotiin. Pojat ovat onneksi reippaita matkustajia, eikä ongelmia ole koskaan ollut. Kissat matkustavat yhteisessä ferplastin isossa kopassa, johon ne menevät ihan mielellään. Kotona koppaa pidetään avoinna ja kissat tykkäävät välillä mennä oma-aloitteisesti sinne nukkumaan.

Jukratti miten jännää!

Junamatkoilla lasken pojat aina joksikin aikaa valjaissa katselemaan ja ihmettelemään. Toki pitäen vähän silmällä, miten ruuhkaista on. Jos junassa on paljon muita eläinmatkustajia, saavat pojat olla kopassaan. Eilen oli kuitenkin mukavan rauhallista ja kissat oli hyvä päästää jaloittelemaan. Mörkö tykkää lähinnä katsella ohi vilistäviä maisemia ikkunasta, kun taas Mymmeli haluaisi itse vilistää joka paikkaan.

Mymmelistä, joka yrittää olla joka paikassa yhtäaikaa, oli hankala saada yhtään kuvaa. 

Aikansa ihmelteltyään ja jaloiteltuaan, pojat pyrkivät itse takaisin omaan koppaan.

lauantai 13. elokuuta 2016

Mummilassa hoidossa

Minä se mennä vilistin pariksi viikkoa vieraalle paikkakunnalle työharjoitteluun, ja riiviöt saivat sen aikaa olla äidilläni ja siskollani hoidossa. Siskoni pitää riiviöistä todella paljon ja oli oikeastaan vain iloinen saadessaan hoitaa poikia poissaollessani.

Hmm... Jostain sikalasta emäntä lähtiessään puhui. Mikä lie sekin?

Äidilläni on myös koira, joka rakastaa kissojani! Nuori, iso, iloinen koira ei vain pysty aina käsittämään, miksi kissat eivät halua painia sen kanssa. Onneksi yhteiselon pelisäännöt alkavat hahmottua ja eläimet tulla toimeen. Etenkin Mymmeli hyväksyy koiran jo osaksi riiviölaumaa, ja jopa leikkii hänen kanssaan!

Jaettaisiinko luu?

Riiviöt osasivat kuulemma käyttäytyä oikein mallikkaasti, ellei oteta lukuun pientä karkausepisodia... Äitini oli tulossa koiran kanssa lenkiltä kotiin ja Mörkö kyttäsi oven vieressä odottaen tilaisuutta. Oven hieman raottuessa poika syöksyi salamana pihalle! Onneksi ei ehditty kauas ja karkuri antoi ihan itse kiinni ennen tontin rajaa. Selvittiin siis säikähdyksellä. Mörkö on nyt viimepäivät hyvitellyt tapahtunutta ja tullut monta kertaa ihan oma-aloitteisesti syliin nukkumaan ja kehräämään.

Siis mitään en oikeesti oo tehny!

On ihanaa, kun on tällainen luotettava, hyvä hoitopaikka kissoille! Huomenna on hyvä suunnata porukalla omaan kotiin.

torstai 11. elokuuta 2016

Pesuhetki

Joskus kesken metsälenkin nyt vain tulee tarve pestä tassut.

...hiukan tuosta...

Ihan kohta olen valmis...

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Urbaani peto

Mymmeli on ollut pienestä pitäen perso ruualle. Melkein aivan sama mitä kuppiin laitetaan, se syödään. Etenkin broilerin siivet ovat suurta herkkua. Niille muristaan ja niitä ravistellaan ennen kuin ne ahmaistaan. Välissä onneksi myös pureskellaan. Kupista siististi syöminenhän ei tietenkään sovi. Suuri saalistaja nauttii ateriansa kupin vierestä.

Namnamnam

Häh mitäs tuijotat?

lauantai 6. elokuuta 2016

Saanko esitellä...

... Riiviökissat!  Riiviöt tunnetaan myös nimillä Mörkö ja Mymmeli, jotkut ovat joskus ehkä kuulleetkin heistä. Näistä kotikissoista riittää kuitenkin huiman paljon juttua, ja siksi he mielestäni ansaitsevat ihan ikioman blogin.

Näppäimistön takana häärää reilu parikymppinen nainen, jota kissat ainakin mielessään palvelijattarekseen kutsuvat.

Täällä käymme läpi pikkuherrojen erilaisia kommelluksia, jekkuja ja arkea ylipäänsä. Tervetuloa mukaan seuraamaan!

Ai riiviöitä? Niinku me vai?