perjantai 9. marraskuuta 2018

Läpi repaleisen lokakuun

Marraskuu saapui ja vei kauniin lokakuun ruskan mukanaan. Syksyn aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja meidän talouden arkeen on ihan lähipäivinä tulossa hurjia, mutta ihania muutoksia. Niistä kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa. Tällä kertaa haluan palata hiukan kuluneen syksyn tunnelmiin, niin kissojen, kuin omaltakin osalta. 


Omalta osaltani syksy alkoi yliopistolla reippaalla otteella. Kandivaiheen opinnot on nyt saatu päätökseen ja neljäs opiskeluvuosi aloitti kliiniset opinnot. Ensimmäisenä syksyllä oli vuorossa pieneläinten sisätautiopin kurssi, jonka jälkeen sukellettiin silmäsairauksien ja neurologian maailmaan. Ennen joululomille siirtymistä käydään vielä läpi pieneläinkirurgia ja anestesiologia. Hommia opiskelujen kanssa siis riittää, mutta aiheet muuttuvat kokoajan kiinnostavammiksi, kun päästään lähemmäksi käytännön praktiikkaa. Kurssien ohella meillä nelosilla alkoivat myös eläinsairaalan päivystysvuorot. 

Hurrja saalistaja

Mutta entäs Riiviöt? Riiviöt ovat vietelleet kissanpäiviä, keksien toinen toistaan hurjempia juttuja ja uusia leikkejä. Hurjimpaan kastiin menee ehdottomasti Mörkön suuri saalis eräältä lauantailta: 

Talouden kaksilahkeinen oli sinä viikonloppuna reissussa, joten päätin ottaa ilon irti ja tehdä jonkunasteisen suursiivouksen. Avasin parvekkeen oven tuulettaakseni asunnon ja päästääkseni Riiviöt ihmettelemään naapuruston menoja. Verkotimme parvekkeen jo toissakesänä, jotta Riiviöt saisivat turvallisesti nuuhkutella maailmaa, tuijotella tirppateeveetä ja harrastaa naapurikyyläystä. Olin juuri saanut mopattua lattiat ja viimeisteltyä suursiivousurakkani, kun parvekkeelta alkoi kuulua kolinaa ja ryskettä. Syöksyin parvekkeelle ja olin jo melko varma, että nyt toinen kissoista on saanut päähänsä tunkeutua verkosta läpi ja tiedossa on sairaalareissu. Näin ei onneksi ollut. Sen sijaan pahaa aavistamaton talitiainen oli ujuttanut itsensä verkon sisäpuolelle ja päätynyt kissanruuaksi. Mörkö oli kovin ylpeä ja puolustushaluinen saaliistaan ja minulla kestikin hetki saada linnunraato pois kissan hampaista. Mörkö oli asiasta hyvin närkästynyt, eivätkä korvikkeeksi tarjoamani lihatikut olleet yhtään niin hyviä ja kivoja kuin talitiaispaisti olisi ollut. Vielä ei onneksi ole tarvetta siirtyä omavaraistalouteen, vaikka Mörkön mielestä se voisi olla hyväkin idea. 


Samaisen suursiivouksen yhteydessä kaivelin esiin myös olohuoneen pöydän ja sohvan alle päätyneet kissanlelut. Joulu tuli Riiviöille (etenkin Mymmelille) etuajassa, kun kauan kadoksissa olleet hiirut pääsivät taas mukaan leikkeihin. Illat ovatkin menneet hiirua heitellessä. Mymmeli jaksaa innostua hiiruista yhä uudelleen ja säntää joka kerta yhtä tosissaan ja täysillä hiirun perään. 

Ihanaa loppusyksyä kaikille lukijoille!

13 kommenttia:

  1. Hyvin saalistettu Mörkö! - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kumma, miten nuo ihmiset ei osaa arvostaa, vaikka ihan itse omin tassuin toin ruokaa kotiin... -Mörkö

      Poista
  2. Voi talitiais-raukkaa, niillä ei kyllä aina äly säteile kun tunkevat kissaparvekkeelle... Hienosti saalistustilaisuus kyllä käytetty hyväksi! :D

    Odotetaan innolla uusia kuulumisia, mitähän ne voisivat olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo jyllä pisti miettimään, että mitä ihmettä talitiaisen päässä on voinut liikkua... Mörrikkä osasi kyllä ottaa ilon irti tilanteesta :D

      Poista
  3. Mörkö on saanut hienon saaliin! Ihanaa syksyn jatkoa myös teille!

    VastaaPoista
  4. Kiva lukea teidän kuulumisia - joskin vähän riipaisi tuo tinttusen kohtalo! En silti ihmettele, miksi Mörkö oli polleaa petoa! :) Nyt en malta odottaa seuraavaa postausta, joten toivottavasti nakuttelet taas pian. Mukavaa syksyn jatkoa teillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talitintin tarina ei valitettavasti tällä kertaa saanut kovin onnellista loppua:( Mörköllä sen sijaan taisi olla best-lauantai-ever :D

      Poista
  5. Mörkö, sähän olet varsinainen ammattisaalistaja ! (RIP talitintti ).
    Ihanat kuvat, muuten <3

    VastaaPoista
  6. Kauniin syksyiset kuvat <3 On se ihme, miten pikkulinnut on niin pönttöjä. Meillä ne tosin lällättelevät ikkunan takana ja Mimmi vahtaa turhautuneena sitä kolibrimaista räpiköimistä, kun ei pääse niihin käsiksi.. Mörkölle rispektiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mekin ollaan tultu siihen tulokseen, että pikkulinnut ei älyllä loista... kiitos :)

      Poista
  7. Voihan talitintti! Mutta onneksi ilmeisesti loppu oli tullut äkkiä. Toisen epäonni on toisen onni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep Mörköllä oli aivan varmasti hauskaa. Talitintin tarina ei päättynyt yhtä onnellisesti...

      Poista

Kurrpurr, jätä tassunjälkesi =^.^=