Iltarutiini

Välillä satunnaisesti kärsin nukahtamisvaikeuksista. Mymmeli fiksuna ja avuliaana kissana ilmeisesti tietää, että rutiinit auttavat tämmöisiin tapauksiin. Yhteistyöllä meille onkin kehittynyt ihan omat iltarutiinit ja nukkumaanmeno muistuttaa jo enemmän hyvin harjoiteltua tanssikoreografiaa.

Koreografia alkaa mennessäni pesemään hampaita. Mymmeli seuraa mukana ja vahtii tätä tärkeää toimitusta vessanpöntön päältä. Raahautuessani vessasta makuuhuoneeseen Mymmeli kiertää jalkojani ja puskee välissä nilkkojani kujerrellen rauhoittavasti. Ryömiessäni sänkyyn peiton alle Mymmelin haukansilmät seuraavat jokaista liikettäni. Tätä seuraa koreografian tärkein vaihe: kun olen saanut asetuttua mukavaan asentoon, Mymmeli kömpii vatsani päälle ja heittää kehruukoneet käyntiin. Joskus saatan huomaamattomuuksissani asettua makaamaan kyljelleni, jolloin Mymmeli tuijottaa paheksuvasti vieressä niin kauan, että tajuan kääntyä oikeaan asentoon, selälleni. Etutassuillaan Mymmeli leipoo peitteitä kehräämisen tahdissa. Kun peitteet ovat Mymmelin mielestä sopivassa asennossa, asettuu pikkuherra arvolleen sopivasti makuuasentoon. Tässä kohtaa palvelijattaren kuuluu tajuta aloittaa oikeanlainen paijaus: kaksin käsin pitkillä vedoilla korvista hännänpäähän. Jos näin ei tapahdu, Mymmeli puskee käsiä niin kauan, että silitys alkaa. Paijauksen saa lopettaa sitten, kun kissaherra niin päättää.

Kehruukoneet pidetään käynnissä niin kauan, että palvelijatar on vaipunut untenmaille. Sitten pikkuriiviö siirtyy takaisin omiin puuhiinsa, valmistautuu todennäköisesti öisiin painimatseihin ja rallitteluihin. Mutta palvelijatar sentään nukkuu kuin tukki.

Ai, että minä rallittelisin yöllä? Höpönpöpön...

Sydänherkut

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut ja haaveillut tekeväni tekeväni itse kissoille treeninameja. Koska herkkujahan ei tunnetusti voi olla varastossa liikaa ja tykkään näperrellä kaikkea tällaista pientä. Tänään päätin ottaa vihdoin härkää sarvista ja ryhtyä tuumasta toimeen. Pienen googlailun ja pohtimisen jälkeen löysin kivan reseptin, jota hiukan sovelsin. Nämä namit voisi tehdä mistä tahansa sydämestä, mutta päädyin possuun sen ilmiselvän maittavuuden takia.

Kokkikolmosen keittiövälineet

Myös laadunvalvojat olivat paikalla.

Ohjeessa neuvotaan keittämään sydän kypsäksi, paloittelemaan sopiviksi paloiksi ja kuivattamaan huoneenlämmössä. Itse kokeilin vielä keittämisen jälkeen kuivatella namusia uunissa miedolla lämmöllä, jotta mahdollisimman paljon kosteutta haihtuisi. En ole ihan varma, oliko tällä sen suurempaa vaikutusta, mutta tulipahan testattua. Nämä namuset kannattaa säilyttää jääkaapissa.

Namuset menossa uuniin

Koemaistajien mielestä nämä olivat siistein juttu pitkään aikaan! Yläfemmoja sateli, sanottiin monta kertaa reippaasti käsipäivää ja pönötettiin pitkiä aikoja kerjuu -asennossa. Näitä namusia pitää selvästi tehdä uudestaankin!

Vuosi blogeilua takana

6.8.2016 oli päivä, kun uskaltauduin julkaisemaan ihan ensimmäisen postauksen ja Riiviökissat näki päivänvalon. Ennen tätä olin vain ihastellut muiden blogeja ja haaveillut joskus kirjoittavani itsekin. Vuoteen on mahtunut vaikka sun mitä. Kaikki jutut ei ole edes ehtineet tänne blogin puolelle!

Aloittaessani kirjoittamaan hömppäilyjä meidän arjesta en olisi uskonut tutustuvani näin moniin, ihaniin, ihmisiin ja pääseväni osaksi aivan mahtavaa yhteisöä. Arjen kommellusten jakaminen muiden kanssa on tuonut lisää sisältöä ja uusia näkökulmia omaan kissaharrastukseen. Iso kiitos kuuluu siis teille, jotka jaksatte lukea juttujamme ja ilahduttaa meitä kommenttiboksissa!

Alkuvuodesta blogi piti hitaampaa tahtia postauksissa, muiden kiireiden viedessä aikaa ja syödessä motivaatiota kivalta harrastukselta. Nyt, syksyä kohti mentäessä, into kirjoittamiseen on taas palannut ja voidaan ylläpitää hieman tiheämpää postaustahtia.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille, meillä ainakin on ollut kissamaisen hauskaa!

Heinäkuun hulinoita

Kesä on meillä Riiviöiden kanssa kiitänyt ohi hurjaa vauhtia ja tuntuu ettei ehtinyt edes kissaa sanoa, kun olikin jo heinäkuun viimeinen viikko. Tähän kesään ei ole vielä toistaiseksi mahtunut hirveän montaa oikeaa kesäpäivää, mutta aina sellaisen sattuessa kohdalle ollaan otettu siitä kaikki ilo irti!

Kesän alussa listattiin tänne blogiinkin kaikkia jänniä juttuja, mitä meinataan kesän kuluessa tehdä, (ne löytyy Täältä). Yllätykseksemme lähes kakki suunnitelmat ovat toteutuneet:

Ollaan päästy ulkoilemaan paljon ja uusia lenkkipolkuja on löytynyt jo aika mukava määrä. Mörkö tykkäisi ulkoilla enemmänkin, ehkä jopa pitempiä matkoja, ja Mymmeli tyytyy lyhyempiin pyrähdyksiin kotipihan pusikoissa ja metsän reunassa.

Sisällä palvelusväki on järjestänyt leikkejä ja muuta ihan kivaa aktiviteettia. Riiviöt järjestävät tottakai myös ihan omaa tekemistä silloin, kun palvelusväki ei jouda heitä viihdyttämään. Yleensä siis yöaikaan. Asunnossamme raikaa tällöin iloinen tassujen töpsötys, kun talouden herrasväki pistää ranttaliksi ja päättää, että sänky on nyt heidän taistelutantereensa ja eteisen käytävä muuttuu oikein mainioksi kiihdytyskaistaksi. Listalla mainitut pitkät päiväunet voidaan ottaa sitten, kun palvelusväki herää omiin askareihinsa.

Aikalailla, kesä on tähän mennessä ollut täynnä niitä paljon puhuttuja kissanpäiviä.

Retki merenrantaan

Vähän aikaa sitten teimme Mörkön kanssa retken meren rantaan katsomaan lokkeja ja pullasorsia.

Rannan linnut ovat todella kesyjä ihmisten tarjoilemien herkkujen ansiosta, joten ne eivät juurikaan säikkyneet vieressä ihmettelevää kissaakaan. Myös Mörkö herätti joissain ohikulkijoissa pientä ihmetystä ja muutama tuli jopa silittelemään. Sain olla taas ylpeä emäntä: miten reippaasti Mörkö osaa käyttäytyä. 

Hei palvelijatar, oisko sorsapaisti iltapalaksi mitään?

Sorsapaistia ei sentään napattu mukaan, eikä hätyytelty lintuja muutenkaan. Vähän vain vaanittiin nurkan takana ;) 

Sinne jäi sorsat

Mörkö olisi varmasti viihtynyt rannassa lintuja ihmettelemässä vaikka kuinka kauan, mutta niin se vain piti kotiin mennä tälläkin kertaa. Rantaan mennään kyllä vielä uudestaankin! 

Satumetsän siimeksessä

Kesäisessä metsässä on aivan varmasti pieni ripaus taikaa.

Näin meillä on vietetty ja vietetään parhaat kesäpäivät. Rymytään pitkin metsiä, haistellaan kukkia ja vaanitaan tirppoja. Ei ole kiire minnekään ja seuraava seikkailu saattaa odottaa jo nurkan takana. Uusia kissanmentäviä lenkkeilypolkuja löytyy jatkuvasti.

Mymmeli ei oikeastaan edes tykkää ulkoilla juuri muualla kuin metsässä. Aukeilla paikoilla ja teiden varsilla on pikkuherran mielestä liikaa hälinää ja vastaantulijoita. Metsässä taas puut ja pensaat tuovat suojaa, eikä siellä paljon muita liiku. Saa olla ihan rauhassa.

Saataisiinpa loppukesään näitä lämpimiä päiviä vielä paljolti lisää!

Askartelua

Tässä huushollissa ei tapahdu yhtään mitään Riiviöiden tietämättä, eivätkä pojat yksinkertaisesti suostu jäämään mistään ulkopuolelle. Oli kyseessä sitten ruuanlaitto, sängynpetaus, suihkussa käynti tai vaikka aamuöinen vessareissu, on talouden johtoryhmä paikalla jakelemassa ohjeita ja neuvoja.

Näin kävi tottakai myös innostuessani pitkästä aikaa askartelemaan.

Hei palvelijatar, mitä sie oikeen teet? Mitä näistä purkeista tulee? Saako niitä kokeilla?

Laitetaanko näihin sit kissanruokaa?

Ei Mymmeli, niitä ei täytetä kissanruualla vaan niissä olisi tarkoitus polttaa kynttilöitä.

Vai kynttilöitä, ootko ihan varma...

 Hyvähän se on, että herrat vahtivat. Muutenhan palvelijatar saattaisi häslätä ihan mitä sattuu.