Keskiviikkona pakkasimme siis Mörkön kanssa kamat autoon ja suuntasimme kohti marja-apajia. Olin valinnut paikan läheltä vanhaa asuntoani, mistä kävin viime kesänä hakemassa melkein kaksi ämpärillistä mustikoita. Jätin auton metsän reunaan, mistä kävelimme Mörkön kanssa loppumatkan. Kävelyosuus sujui jotakuinkin hyvin. Muutaman kerran tosin jouduin poimimaan poitsun syliini jouduttaakseni matkantekoa.
Suuruudenhulluna olin ajatellut, että kyllähän metsästä nyt vähintään kymmenen litraa, eli siis yksi ämpärillinen, mustikoita irtoaa. Itse asiaan päästyäni totesin olevani iloinen, jos saisimme ämpärin edes puolilleen. Varpuja kasvoi kyllä tiheässä, mutta marjoja oli aika harvassa. Olisi pitänyt hoitaa tämäkin asia ajallaan, kun mustikat olivat parhaimmillaan.
![]() |
| Näillä varusteilla mentiin! |
Vietimme Mörkön kanssa metsässä lähes neljä tuntia. Mörkö tutkaillen ja haistellen uusia, jänniä juttuja, ja minä kyykkien mustikanvarpujen seassa. Lopulta kannoimme kotiin hiukan vajaa viisi litraa mustikkaa. Olin ottanut Mörkölle mukaan viidentoista metrin hihnan, joten poitsun ei tarvinnut kyykkiä jatkuvasti vieressäni, vaan liikkumavaraa riitti. Ja minähän en tietenkään malttanut olla räpsimättä muutamaa kuvaa marjanpoiminnan välissä.
Joko teillä on mustikoita tarpeeksi pakkaseen?















