Talven tuulia

Viime viikonloppuna oli jälleen ihanat säät mennä kisujen kanssa haistelemaan talven tuulia ja räpsimään kivoja talvikuvia. Jouluna kuvauskalustomme sai kauan odotettua päivitystä parempaan suuntaan, jippii! Jatkossa pyritäänkin laittamaan tänne blogin puolelle hiukkasen laadukkaampia kuvia ja jätetään ne hätäisimmät kännykkäräpsyt tuonne instagramiin ;)

Talvi ei ole vaikuttanut Riiviöiden ulkoilukäytäntöihin oikeastaan ollenkaan. Isoimmilla pakkasilla ei tietenkään mennä ulos, mutta pikkupakkanen ei kumpaakaan herraa vaivaa. Molemmilla on paksu pohjavilla, joten kylmä ei pääse yllättämään. Mörkölle lumi oli viime talvena iso ihmetyksen aihe, mutta tänä vuonna se ei herättänyt minkäänlaista reaktiota. Mymmelillä jää välillä nuoskalunta paukuiksi varpaiden väliin ja niitä pitää pysähtyä joskus montakin kertaa ravistelemaan pois :D

Viime aikoina ulkoilumme on kuitenkin jäänyt muista syistä vähemmälle. Rappuun tutustuminen otti isosti takapakkia Mörkön säikähdettyä pahanpäiväisesti hissistä ilmestyneitä lastenrattaita. Tämän episodin jälkeen Mörkö ei ole tykännyt kulkea rapussa omin jaloin ja matkustaa sen matkan sylissä. Mutta pienin askelin edetään taas. Mymmeliltä rapussa kulkeminen sujuu jo lähes kokonaan ongelmitta.

Joku ihana tyyppi on jaksanut täyttää läheisessä metsässä sijaitsevaa lintulautaa ahkerasti. Ruokintapaikalla on aina älyttömän paljon pikkulintuja parveilemassa, ja Mörkön kanssa lenkki meinaa jäädä lyhyeksi herran jäädessä tuijottelemaan tirppatelkkua. Palvelijatarkin on ihan tylsä, kun lintuja saa vain katsoa, eikä koskea. Yhdestä pulleasta tipusta voisi valmistaa vaikka hienon juhla-aterian Pepsille.

Mymmeli kyllä myös noteeraa linnut, mutta saalistushommat voi jättää muille.

Toivottavasti nämä ihanat lumet nyt säilyisivät täällä pääkaupunkiseudullakin! Sateessa valjastelu on ihan tylsää.