Iltarutiini

Välillä satunnaisesti kärsin nukahtamisvaikeuksista. Mymmeli fiksuna ja avuliaana kissana ilmeisesti tietää, että rutiinit auttavat tämmöisiin tapauksiin. Yhteistyöllä meille onkin kehittynyt ihan omat iltarutiinit ja nukkumaanmeno muistuttaa jo enemmän hyvin harjoiteltua tanssikoreografiaa.

Koreografia alkaa mennessäni pesemään hampaita. Mymmeli seuraa mukana ja vahtii tätä tärkeää toimitusta vessanpöntön päältä. Raahautuessani vessasta makuuhuoneeseen Mymmeli kiertää jalkojani ja puskee välissä nilkkojani kujerrellen rauhoittavasti. Ryömiessäni sänkyyn peiton alle Mymmelin haukansilmät seuraavat jokaista liikettäni. Tätä seuraa koreografian tärkein vaihe: kun olen saanut asetuttua mukavaan asentoon, Mymmeli kömpii vatsani päälle ja heittää kehruukoneet käyntiin. Joskus saatan huomaamattomuuksissani asettua makaamaan kyljelleni, jolloin Mymmeli tuijottaa paheksuvasti vieressä niin kauan, että tajuan kääntyä oikeaan asentoon, selälleni. Etutassuillaan Mymmeli leipoo peitteitä kehräämisen tahdissa. Kun peitteet ovat Mymmelin mielestä sopivassa asennossa, asettuu pikkuherra arvolleen sopivasti makuuasentoon. Tässä kohtaa palvelijattaren kuuluu tajuta aloittaa oikeanlainen paijaus: kaksin käsin pitkillä vedoilla korvista hännänpäähän. Jos näin ei tapahdu, Mymmeli puskee käsiä niin kauan, että silitys alkaa. Paijauksen saa lopettaa sitten, kun kissaherra niin päättää.

Kehruukoneet pidetään käynnissä niin kauan, että palvelijatar on vaipunut untenmaille. Sitten pikkuriiviö siirtyy takaisin omiin puuhiinsa, valmistautuu todennäköisesti öisiin painimatseihin ja rallitteluihin. Mutta palvelijatar sentään nukkuu kuin tukki.

Ai, että minä rallittelisin yöllä? Höpönpöpön...