Terkkuja mummilasta

Tämä postaus tulee ehkä himpun verran myöhässä kuluneen viikon kiireiden takia. Kesälomani viimeisenä viikonloppuna suuntasimme äitini luokse Savoon, missä Riiviöt pääsivät tervehtimään pitkästä aikaa Tellervo ja Aino koiruuksia.

Yllätys oli melkoinen, kun perille päästessämme pienestä ja suloisesta Tellu-pennusta ei näkynyt jälkeäkään, vaan vastassa olikin iloinen ja kaunis, nuori, saksanpaimenkoiraksi tunnistettava Tellu. Melkoinen kasvupyrähdys! Riiviötkin olivat tästä muutoksesta kovin ihmeissään, ei ihan tiedetty miten päin oltais. Ei kyllä toisaalta tiennyt Tellukaan.

Ai miten niin en saa jahdata kissoja?

Koska Tellu ei ollut nähnyt kissoja pitkään aikaan, Riiviöt toisaalta kiinnostivat sitä kovasti, ja taas toisaalta hiukan pelottivat. Tästä hämmennyksestä johtuen, Tellun piti välillä komentaa kissoja haukkumalla ja pienesti murisemalla. Seuraavassa hetkessä Tellu jo pyysikin kissoja leikkiin ja toi niille leluja.

Riiviöt suhtautuivat Telluun vähintäänkin samanlaisella epäluulolla. Mörkö haisteli Tellun kanssa jo nenäkkäin, mutta ei ollut kovin otettu leikkiinkutsusta, vaan vastasi siihen murisemalla. Mymmeli vietti suurimman osan ajasta koirien ulottumattomissa ja ilmaantui paikalle, kun koirat vietiin lenkille tai ruokaa tarjoiltiin.

Valkoinenpaimenkoira Aino sen sijaan osaa jo käyttäytyä kissojen seurassa todella mallikkaasti! Mymmeli ja Aino mahtuvat nukkumaan samalle sohvalle ongelmitta, ja Aino tietää, että liian rajun leikin seurauksena kissa saattaa räpsäyttää tassulla.

Eiköhän Tellukin vielä opi, kunhan tuosta kasvaa ja viisastuu :)